Istuallaan blogi

2009-02-17T11:01:00.002+02:00

Kristalli kasvaa huimaa vauhtia. Onkohan sillä kasvukipuja vai mikä ihme sitä petissä kätisyttää. Hän tahtoisi vain nukkua olkapäällä tai nänni suussa. Noh, en valita, kantoliinassa nukkuu kuin tukki ja samalla minulla on kädet vapaana tehdä asioita. Eikä toinen edes välitä vaikka kolisuttelen. Petiin jos pistän niin pitää olla hipi hiiren hilijaa.

Yöllä taas heräiltiin 2 h välein syömään. Se on nyt parina yönä tehnyt sillä tavalla. Luulen tosiaan, että se tekee ruokatilausta ja kasvaa kovaa kyytiä. Pidettiin yksi päivä tissikoulua kun neitin imuote alkoi raastamaan pahasti nännejä ja muutenkin joka syötöllä piti saada molemmista rinnoista. Nyt kelepaa yksi tissi kerralla, jota hän vartin verran lutkuttaa, sitte nukkuu parisen tuntia. Paitsi siitä ajasta puoli tuntia pitää kiikuttaa kiikkutuolissa että pierut ja röyhyt lähtee liikenteeseen. Viime yönä vain tämä kiikuttelu ei tahtonut helepottaa, vaan 5 min välein heräsi kipristelemään jotain, ja se jokin ei ollut pierua eikä puklua. Veikkaan että kasvukipuja se potkuttelee.

Neuvolassa käytiin viime viikon torstaina ja Kristan sen hetkiset mitat olivat:

Paino: 3136g
Pituus: 48,8cm
Pipo: 34,5 cm

Kahdessa viikossa on Krista venähtänyt 3cm! Pää levinny sentin ja painoa tullut kotiin lähdön jälkeen 351 g. Ei hullummin.

Ei, en pidä edelleenkään Kristaa vaikeana. Helppoahan tämä on, vaikka välihin ketuttaakin. Kaikkeen on aina jokin syy, siksipä Kristan tunteisiin on vastattava, oli se sitten mitä tahansa. Ilman perusteluita sei itke. Minun on vain huomattava, mitä hän tarkoittaa. Laitoksella se on helppo, kun ei se itke kuin nälkää ja nukahtuu syönnin päälle. Nyt hällä on jo monia muitakin asioita, kuten kostea vaippa, huomiota hoo, ruokaa, väsyttää, kuuma, kylymä, pierettää ja pukluttaa. Ja koko ajan tulee uusia vaateita, ja minun on kehitettävä uusia temppuja hänen tarpeiden tyydyttämiseksi.

Nyt otin kantoliinan käyttöön, ja tuossa tuo tyttö nukkuu kuin tukki. Ei minkäänlaista äherrystä mistään. Sopivasti lämpöä, meteliä ja asento on mukava. Ja minulla on kivaa, kivasti itseäkin lämmittää.

Pidin ennen neuvolaa Kristalle tissikoulua imuotteen parantamiseksi. Tuloksena se, että Krista imee nyt tehokkaammin, ja hän tulee kylläiseksi yhdestä rinnasta. Ei tarvitse tarjota molempia rintoja tyhjiksi joka kerta vaan yksi rinta riittää. Riittää maitokin nyt paremmin kun molemmat annetaan omat panoksemme hänen ruokailuihin. Iltaisin vain hirvittää, että piisaako maito kun hällä iskee tisumaratoni, ja sillon pitää molemmat tissit vetää lutaksi asti. Eilen riitti oikein hyvin, kun lähdettiin käymään katsomassa hää-/ristiäispaikkaa, ja hän nukkui sen pari tuntia kaukalossa erinomaisesti - tissit jälleen täydessä latingissa, eikä tarvinnut miettiä lisämaidon antamista =)

Kokonaisuutena menee oikein hyvin.

Pieni ihmeen tekijä

2009-02-06T11:45:00.007+02:00

Typy, 3 pv (huomatkaa Annikki-tädin tekemä Totoro-myssy)

Typy, 5 pv

Typy, 1 vk

On taas vähän rauhallista ja galleria saatu luettua aisoihin, joten vihdoinkin aika päivittää vähän meidän kuulumisia.

Eilen käytiin neuvolassa ekaa kertaa. Ei saatu kotikäyntiä, mutta kyllä neuvolassa käyminen sopi oikein hyvin meille.

Painoa tullut tytölle hyvin. Paino noussut 5 pv:n aikana 135g, eli enää 60g niin olemme saavuttaneet syntymäpainon. Tyttö saavuttanut myös hurjan 47cm:n pituuden. Tytöllä oli muutenkin esitys päällä ja näytti kuinka hyvin kannattelee päätänsä, yrittää laittaa töppöstä toisen eteen ja ryömintää. Todella jäntevä oli jo syntyessään. Hienosti "katselee", vaikka ei mitään taida oikein näkyä vielä. Saadaan nukkua 5h unia yöllä, kerta tytöllä se pitkä uni tulee silloin yölle ja päivällä jaksaa hyvin seurustella. Painonsa puolesta 4h syöttövälit eivät ole pakollisia, mutta 5h viimeistään syöttö. Ja sehän passaa

Keskiviikkona käytiin ekan kerran kylvyssäkin ja tyttö nautti suunnattomasti!

Tiistaina irtosi napatynkä. Ja paskoi pitkin seiniä ku oltiin lavuaarilla valmistautumassa pyllyn pesuun.

Kätensäkin ristiin, tämä tyty saa.

Ensimmäinen yö oli kenkkuraa. Tytöllä väänti vähän mahaa ja torkkui aina 2h kerrallaan. Ja toki vierastusta oli vähän ilmassa kun peti oli toisen tuntuinen kuin sairaalassa. Seuraavana yönä nukuttiin jo paremmin, ja nyt ei herätä kuin kerran aamuyöllä syömään. Ollaan kuitenkin iltaihmisiä, ja vasta 12 jälkeen mennään yleensä nukkumaan joten klo 12 lopetetaan syöminen ja herätään 4-5 aikaan syömään. Luksusta!

Ei siinä, kyllä sen kroppa tietää, että torkuilla tässä elellään. Paleltaa vaikka onkin vaatetta kunnolla päällä. Ei ole kuumeen nousua mutta alilämpöisyyttä kylläkin. Iltapäivästä väsyttää niin kamalasti että miltein tärisyttää se vilu. Ymmärtäähän sen, onhan tässä rättikaupalla vuodettu jo viikon verran, ja torkuttamalla nukuttu. Pitää vain seurata itseä, ettei ala oikeasti kuume nouseen. Synnytyksestä kalvot tulivat repaleisina ulos, joten mahdollista on että riekaleita on jäänyt kohtuun. Ja kyllä niitä valitettavasti on jäänyt. Sairaalassa sain kohtua supistavaa lääkitystä sen johdosta että tulisivat pihalle, mutta kun ei tullut liikuttua ei tullut limpin limppiä koko sairaala aikana. Heti kun kotiin pääsi, alkoi irtoilemaan ja tulla hyytymiä. Olen tosin tyytyväinen, että nyt ne oikeasti tulevat pois, ettei tarvi kaavintaan mennä. Imettäminen pistää supistamaan ja kohtu pääsee pusertamaan retaleet irti. Kohtutulehduksen riski on olemassa, joten täysin kevyin mielin ei tämän vuodon suhteen voi olla.

Ihme on myös tapahtunut. Nyt on myös sisko onnitellut minua vauvan syntymän johdosta. Menihän siihen vain viikko... Surullista, ettei aikuinen ihminen osaa perusasioita kuten kiitos, anteeksi ja onneksi olkoon. Kyllä hän on miehensä sukulaisista kiinnostunut ja puhuu paljon heidän perheenlisäyksistä suurella ylpeydellä, mutta ei voi juhlistaa omaa tädiksi tulemistaan, ei voi onnitella omaa siskon tytärtä... Surullista, erittäin surullista. En ole vihainen tästä asiasta, mutta todella surullinen, ettei hän voinut tulla onnelliseksi omasta tätiytymisestään. Vihdoinkin hällä olisi oma siskon tyttö, josta olla ylpeä ja puhua, mutta ei, hän ei voi olla onnellinen ensimmäisestä ja ainoasta siskon tytöstään.

Lapsia ei tehdä, niitä saadaan! Jokainen uusi elämä on onnittelemisen arvoinen. Kyllä pitäisi hänen koiriensa näyttely saavutuksia onnitella, mutta hänen ei tarvitse onnitella lapsen syntymistä.

Siksi, oikein iso kiitos kaikille, jotka ovat luoneet lämpimiä ajatuksia meidän puoleen ja onnitelleet meitä uuden elämän synnyttämisestä!

Synnytyskertomus

2009-02-02T13:17:00.003+02:00

Elikkäs, olisi jonkinmoisen synnytyskertomuksen vuoro. Kuten jo pystyittä päätellä edellisistä teksteistä, synnytys oli hyvällä mallilla käynnistymässä.

Keskiviikkona 5.30 alkoivat harjoitussupistelut ja niitä tuli säännöllisesti 10 min välein koko päivän. Illalla saunan jälkeen, supistelut saivat lisää voimakkuutta ja säännöllisyys pysyi samana. Yö meni huonosti, sain kuitenkin unen päästä kiinni joskus puoli viiden aikaan, ja heräsin seitsemältä voimakkaaseen supistukseen. Supistusten väli tiheentyi 5 min, joten päätin keittää kahvit. Puoli tuntia heräämisestä lorauttelinkin jo lapsivesiä ja herätin ukon aamukahville. Hän luuli että nyt heti lähetään, mutta pitihän se koira ulkoiluttaa, ja ilman aamukahveja en päästä ukkoa lähtemään minnekkään. Supistukset jatkuivat ja pääsimme puoli yhdeksän aikaan lähtemään. Autossa kuitenkin supistusten väli laantui, mutta ei vielä hälyyttävästi. Tunsin, ettei tässä enää meitä kotiin päästetä, kun vettäkin oli mennyt.

Klo 9.15 kirjaiduimme sairaalaan ja pääsimme heti käyrille. Päivystyksessä oli todella hiljaista, ainona sielä makasin sillä hetkellä! Otettiin käyrää, ja tehtiin sisätutkimus. Kaula kadonnut, 4 cm auki. Sain kehut, että jaksoimma odottaa näinkin kauan. 40 min päästä uudelleen käyrille. Sitä odotellessa kävimme kahvittelemassa, mehua ja leipää tulevaan koitokseen kun vielä olo salli syömisen. Supistuksien väli oli laantunut, ja käyrille piirtyi supistus aina kymmenen minuutin sisään. Homma oli kuitenkin edennyt ja olin auennut jo 5 cm.

Pääsimmä synnytyssaliin klo 13 odottelemaan homman etenemistä. Kätilön kanssa höpöttelimmä, ja kovasti olisi jo siinä vaiheessa tarjonnut kipulääkitystä, mutta en kokenut sitä vielä tarpeelliseksi. Käyrää ottelimme siinä, mutta supistuskäyrä ei tahtonut oikein onnistua, ja hommaa vauhditettiin sen johdosta oksitosiini-tipalla klo 14. Piuhat laitettiin alakertaan, että saisin liikkua. Vaikutus oli nopea, supistukset tihenivät ja kipu alkoi olla mieletöntä. Orastava pissahätä ei hommaa parantanut yhtään. Urheasti kävin kuitenkin vessassa näistä pökerryttävistä tuntemuksista huolimatta. Sain lämpimät geelipussit alaselkään, mutta enpä kokenut niistä järin mitään hyötyä. Kipu tuntui hymykuoppien alla, ja sinne ei lämmön vaikutus riittänyt. Otin tipan kaveriksi ilokaasun, ja minun kohdallani se toimi erittäin hyvin. Oikealla tekniikalla siitä sai hyvän hyödyn irti. Tippaa nostettiin, ja supistukset kurjeni. Niistä tuli täysin ennalta-arvaamattomia, ja ne tihenivät ettei oikein välissä saanut levähdettyä. Minun kohdalla päädyttiin kohdunkaulan puudutukseen, koska se toisi helpotuksen välittömästi. Onneksi oli kätilöllä opiskelija mukana. Saivat kyllä pidellä minun jalkoja täysillä, koska selällään makaaminen oli täyttä helvettiä. Inhottavin vaihe koko synnytyksessä oli tämä selällään makaaminen. Puudutteen laittaminen ei sattunut ollenkaan, ja vaikutus oli välitön. Epiduraalin odottelussa ei loppujen lopuksi olisi ollut mitään järkeäkään, koska puudutuksesta ei mennyt kuin tunti kun päästiin jo ponnistamaan. Supistusten kaveriksi tarvitsin kaasua, koska tipan annostus nostettiin täysille, ja supistukset kouri täydellä voimalla (ukon mukaan parhaimmillaan saatiin 130Hgmm voima). Samalla kaasun annostusta nostettiin, mutta sitä ei tarvinnut täysille laittaa.

Klo 17 sain luvan alkaa ponnistamaan. Täydellistä! Muutama supistus oli pistänyt minut muutenkin työntämään, ja lapsivesi suihkusi täydellä paineella. Vauvakin oli jo tulossa, joten hommiin vain. Ehdottomasti helpoin vaihe koko synnytyksessä! Jokainen työntö helpotti oloa aivan mielettömästi. Varsinainen synnyttäminen ei sattunut, mutta kun pitää pakosti täydestä vauhdista alakertaansa asfalttiin viistää, pisti kyllä hymyn hyytymään. Ponnistaminen tuntui hyvältä. Kun pää oli ulkona, kaikki tuntui vain tipahtavan alapäästä. Lopun kropan syntyminen ei tuntunut missään, ja istukan syntymisestä ei ollut minkäänlaista havaintoa. Karjaisin tosi komeasti pari kertaa, se toi voimaa työntöihin. Ei siinä kiljuta tuskasta vaan voimasta. Ponnistusvaihe kesti 20min. Kaunis 9:n pisteen tyttövauva syntyi klo 17.20!

Koko synnytys kesti yhteensä 10,5 tuntia. Olin oikein oppikirja synnyttäjä, joten hyvin helppo synnytys taisi olla kätilöillekkin. Istukka oli täydellinen, ainoastaan vain kalvot olivat repaleiset, jonka vuoksi olimme salissa yhdeksään asti. Sain vasta kahdeksan jälkeen liikkua kun kohtua piti supistuttaa verihyytymien pois saamiseksi, ja mahdollisten kalvoriekaleiden takia. Onneksi määräajassa tilanne rauhoittui, eikä tarvinnut kaavittavaksi lähteä. Olin muutenkin alilämpöinen, ja vauva ei minusta riittävää lämpöä saanut. Rinnalla hän sai syntymän jälkeen olla tunnin, sitten hänet otettiin pesuille ja puntareille. Painon ja alhaisen lämmön vuoksi ottivat vauvasta verensokerit, ja nekin olivat alhaiset. Pakkosyötölle raasu pääsi heti ensimmäisenä, mutta se tuli tarpeeseen ja tulosta saatiin, ettei keskolaan tarvinnut toista viedä. Verensokeria seurattiin yön ajan, ja rintaa piti antaa säännöllisesti. Oli tyttö sen verran hyvin saanut pisaroita, ettei verensokeri lähtenyt laskemaan.

Tyttö syntyi rv 39+6, torstaina 29.1.2009 klo 17.20. Paino 2985g ja pituutta 46 cm, pipo 33,5cm

Tässä uutta arkea opetellessa. Pikkuinen nukkuu, samoin rakkaanikin, jolla on ollut yhtä huonot yöt kuin minullakin. Minäkin tästä menen hetkeksi torkuille.

Palataan asiaan =)

Hei

2009-02-01T20:59:00.001+02:00

Olen Krista, 6h ikäinen

Kaikista parhainta olla istuallaan

2009-01-29T02:55:00.002+02:00

Juu, täälä sitä kukutaan ja kärvistellään näissä kivuliaissa suppareissa. 10 min välein tulevat, ja ovat sen verran kipeitä, ettei niiden yli pysty nukkumaan. Kaikista parhaimmat kivunsieto -konstit löytyivät kiikkutuolista ja tästä atk-tuolista, sekä tottakai seisaallaan. Ei kannata makoilla, suppari sattuu, mutta myös alkaa tekemään pahaa makuulta. Seistessä ja tuolilla istuessa persiin heiluttelu onnistuu parhaiten. Ja pitää muistaa hengittää. Kiikuttelu tekee hyvää kaikin puolin tässä tilanteessa. Nukkuminen ei vain tahdo onnistua kovinkaan hyvin istuvassa asennossa.

Kyllä tämä tästä vielä etenee, toivottavasti!

Oisko viimoset neuvola kuulumiset näin paksuna

2009-01-28T16:24:00.003+02:00

Elikkäs neuvolassa käyty. Ei muuta kuin odotellaan lähtöä. Pikkuinen oli vaihteen vuoksi uninen, mutta heräsi kuitenkin kun doplerilla saatiin sydänäänet kunnolla kuuluviin.

Viikot: 39+5
Pissi: puhdas
RR: 127/78
Paino: 69.8 (+350g/vk)
Sf: 35 (34 viimeksi)
Syke: 135-140
Liikkeet: ++
Raivo tarjonta

Pää kiinnittynyt. Nyt vain odotellaan ja katsotaan mihin tämä ilta tästä etenee. Limatulppa irtosi nyt jonkin aikaa sitte. Kameran akku latauksilla ja kassi pakattu. Vetäisempä pienet tirsat vielä kun nämä supparit ovat siedettäviä. Neuvolan terkka kehoitti ottamaan vaan kaikki perinteiset konstit käyttöön, että saapi tämän synnytyksen oikeasti käyntiin.

2009-01-28T11:26:00.002+02:00

Supistelu jatkunut nyt koko aamupäivän :) Säännöllisesti 10 min välein supistaa. Eivät vaan enää ole niin kivuliaita ku käytti koiran ulkona. Ehdin jo huolestua, että liikkuuko tuo mukula tuola, mutta kyllä vain sitä aletaan jo heräillä päivään. Tunkaisis nyt kunnolla kanavat auki ni saatais vielä tammikuun puolella tavata <3

Jei, supistuksia!

2009-01-28T07:22:00.002+02:00

Onpas tämäki kellonaika aloittaa päivä. Käväsin tuossa puoli kuuden aikaan veskissä, ja sen jälkeen on supistellu. Päätimpä sitte nousta virallisesti ylös siinä ennen seittemää. Maanantaina alkoi jo irtoileen limatulppa ja vuoto muuttui vetiseksi. Ei tässä vielä synnyttämään olla lähössä, mutta onpahan merkittävä tapahtuma tämä supistelu. Voihan tässä mennä vielä se 2 viikkoa... Tänään vielä neuvola klo 14, tiedossa siis 2,5km+2,5km kävelyrupiamat.

Ostettiin 2 kpl jättityynyjä helepottamaan ruokkimista. Pitäisi niihin ommella vielä päälliset, mutta jos tänään tulee vielä lähtö ni saattaapi jäädä tekemättä. Ainaki tuo neuvola-aika osui vähän huonoon saumaan, varsinkin kun tähän aikaan olen hereillä. Viitsiikö sitä mitään touhua alottaa ku kuitenkin joutuu valmistautua neuvolaan lähtöön. Pitää varata vielä enempi aikaa kävelemiseen, en taida ihan rivakointa vauhtia pystyä menemään.

Mutta tosiaan. Nämä supistelut. On se vain kerta kaikkisen mahtavaa, että sitäki ihmettä on alkanut minun kohdalla tapahtumaan! Tämähän oikeastaan olikin ihan tuttu tunne. Ennen Myyn pois tulemista supisteli koko sen illan, mitä joutui sairaaloissa odotella. Ja sitte varsinainen käynnistys pommi, voi ehanata... Kylymänhikisenä vessanlattialla kiemurtelua ku kodeiini pisti pään sekaisin. Mutta se vessanlattia tuntui niin ihanalta, ku se oli niin ihanan kylymä.

Rietastaampas päivä käyntiin.

Pikkusiskolle synttäri onnittelut!

2009-01-19T17:00:00.003+02:00

Voi koira raasua. Sillä silimä vuotaa ja on kipeä. Ei uskalla sen kanssa hirveen pitkää lenkkiä tehdä kun ei tuo kylmä ilma siihen oikein hyvää tee. Aina lenkin jälkeen partaa myöten märkänä kun niin kovin vetistää. Kohtapa se pääsee lekuriin ja saa tippa-reseptin. Koittanut vedellä sitä puhdistaa, ja se vähän helpottaa. Silti toinen sirrittelee simmuansa. Muuten on kyllä kunnossa ja pyytää leikkiä sekä rapsuja. Käytin sitten koiraa vaan pikkupissillä ja lähdin käymään itse pitkällä lenkillä. Eipä ole tullu niin vielä koskaan tehtyä. Teki niin kovasti mieli päästä pitkälle lenkille. Mikähän minuun on iskenyt, että tekee oikein mieli lähteä kävelemään pitempi lenkki? Nautin kyllä kovasti, kun kukaan ei ollut minua hidastamassa :)

Nyt on leivottu sämpylöitäkin. Tuli herkullisia. Eipä tarvi jatkuvasti lampata siwassa leipäpussin takia. Käytin Pirkan kolmen viljan sämpyläjauhoja. Todella hyvää tulee ihan sillä paketin ohjeella. Eilen tein maitoon, ja tänään tein veteen porkkanaraasteella höystettyjä sämpylöitä. Pitää vielä pussittaa pakkaseen net.

Pikkuinen ollu tänään vähän hiljaisempi, mutta kyllä muistuttelee itsestään aina silloin tällöin, ettei tässä tarvihe liikkeitä alkaa erikseen laskemaan. Itsestä vain alkaa jo tuntumaan siltä, ettei tässä enää kovin montaa päivää mene. Suku odottaa, että tänään syntyis, kun pikkusiskolla ja serkulla on tänään synttärit. Ei ihan tälle päivälle kerkeä, vaikka kuin pinnistelisin, sorry vaan. Olo on energinen ja tuntuu etten ole koskaan ollut näin hyvässä kunnossa. Mieli on sees kuin kesäyön järven pinta. Voisin sanoa, että sydämessä tuntuu rauha. Ei purista, ei hierrä, eikä kierrä. Välillä menkkamaista jomotusta alavatsassa tahi selässä, mutta se vain tulee ja menee. Odotus jatkuu. Josko kuitenkin jo sen sairaalakassin pakkaisin.

Potilasturvallisuus Suomessa?

2009-01-18T16:06:00.004+02:00

Iltalehdessä oli artikkeli Suomen potilasturvallisuuden jälkijunaisuudesta . Suomen potilasturvallisuutta verrataan muihin pohjoismaihin, joista olemme 5-10 vuotta jäljessä. Itse en ainakaan näe asiaa niin, että olisimme saamassa Ruotsia ja Tanskaa kiinni. Erotus tulee kasvamaan. Ei auta parantaa lääkäreiden koulutusta, kun sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien koulutusta AMK:ssa huononnetaan. Kankea järjestelmä, joka ei palvele kunnolla asiakkaita, eikä houkuttele alan ammattilaisia tekemään työtänsä kunnolla.

Itse en näe ammattikorkeakoulutuksessa mitään erinomaista hyvää. Sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan tulee valmistua hoitotyön ammattiin, heitä ei tarvitse tutkijoiksi kouluttaa. Valitettavasti suomalainen korkeakoulutus pyrkii vain ja ainoastaan tekemään tutkimusta työelämän tarpeisiin, ei kouluttamaan työelämän tarpeisiin työntekijöitä. Tällaisen käsityksen olen saanut ammattikorkeakoulusta. Toisenasteen koulutus ainakin Kokkolassa oli mielestäni erinomaista, koska sielä opettajat pyrkivät opettamaan ja kasvattamaan meitä hoitotyön ammattilaisiksi. On pystyttävä toimimaan ammatissaan, ei sen ulkopuolisena tarkastelijana. Kokkolassa ammatillinen kasvu oli osa koulutusta ja opetusta. Sitä ei tarvinnut erikseen itsenäisenä opiskeluna pohtia. Pidettiin huolta siitä, ettei me kasveta liikaa kieroon. Helsingissä taas koin, että ammatillinen kasvu pitää tapahtua omilla ponnistuksilla, koulu ei siihen kannusta. Koulu ei välitä siitä, tuleeko sinusta tarkkailija vai ammattilainen.

Hoitajat tuntevat Roper-Logan-Tierneyn mallin, joka toimii hoitotyön runkona kaikessa tekemisessä. Se, että pystyy huomioimaan mallin kokonaisvaltaisesti jokapäiväisessä hoitotyössä on kova saavutus. Suomalaisessa hoitotyössä ajan puute tekee sen lähestulkoon mahdottomaksi. Työnantajan tulisi nähdä myös työntekijänsä tämän mallin mukaisena kokonaisuutena, mikä vähentäisi hoitajien kahvihuone tarvetta.

Roper-Logan-Tiernyen malli:

Elämänkulku: Hedelmöittymisestä Syntymään - Syntymästä Kuolemaan

Riippuvuus/Riippumattomuusjatkumo:
Täydellinen riippuvuus <--> Täydellinen riippumattomuus

Elämisen toimintoihin vaikuttavat tekijät:

Fyysiset
Psykologiset
Sosiokulttuuriset
Ympäristölliset
Talouspoliittiset

Elämisen toiminnot:

Turvallisen ympäristön ylläpitäminen
Viestiminen
Hengittäminen ja verenkierto
Syöminen ja juominen
Erittäminen
Puhtaus ja pukeutuminen
Kehon lämmön ylläpitäminen
Liikkuminen
Työskentely ja leikki
Seksuaalisuuden ilmaisu
Nukkuminen
Kuoleminen

Yksilöllisyys elämässä

Hoitotyönprosessi: Tarpeenmääritys - Suunnittelu - Toteutus - Arviointi

Miten ihmeessä 15 minuuttia lääkärin aikaa riittää huomioimaan noin laajan kokonaisuuden? Miten ihmeessä 10 minuuttia saunotusapua riittää kattamaan noin laajan kokonaisuuden?
Miten ihmeessä 5 minuuttia raportin kirjoittamista riittää kattamaan noin laajan kokonaisuuden?

Laadukas kirjaaminen on yksi hoidon kulmakivistä. Laadukas kirjaaminen on osa potilasturvallisuutta. Se on tekstiä, jossa hoitaja/lääkäri allekirjoittaa omalla nimellänsä tietojen olevan totta. Raportista tulee olla esillä myös vahingot, joita väärät hoitotoimenpiteet ovat aiheuttaneet, ja ketkä ovat siitä lähinnä vastuussa. Potilaan itse aiheuttamat vahingot tulee myös kirjata asianmukaisesti, jotta hoitajien oikeusturva säilyy. Kirjaamiseen käytetään vaan liian paljon aikaa.
3-vuoroa vuorokaudessa, 3 raportin antoa + 3 raportin kirjaamista vuorokaudessa - yhden vuoron aikana jokainen hoitaja istuu ainakin tunnin raportin ääressä. Se on paljon aikaa, jos ajattelee lopun 7 tuntia jäävän 15 potilaalle/asiakkaalle. Ja pyörtyneellä hoitajalla ei tee mitään, joten hoitajan virkistäytymis aikaa vuorossa on 30 min yhteensä. 6,5 tuntia työ aikaa jaetaan 15 potilaalle/asiakkaalle. Vuoron aikana hoitajalla on 26 minuuttia aikaa olla kontaktissa potilaan kanssa, ja huomioida tuo litannia siinä ajassa. Mutta kun otetaan huomioon aseptiikka sun muut tekijät, on hoitajalla aikaa olla potilaan kanssa kontaktissa n. 10 min. Ei siis ihmekkään, että potilaat/asiakkaat kokevat saavansa huonoa hoitoa, koska se pitää paikkaansa.

Hoitotoimenpiteet saavat potilaan tuntemaan, että he saavat hoitoa. Se on ainoa asia johon on riittävästi resursoitu aikaa. Seuraneitinä olemista ei koeta oikeaksi hoitotyöksi, koska se ei vaikuta suoranaisesti fyysiseen terveyteen. Mutta seuraneitinä oleminen vaikuttaa suoraan psykologisiin ja sosiaalisiin voimavaroihin -> vaikuttavat siis fyysiseen terveyteenkin.

Hoitotyössä on annettava riittävästi aikaa ihmiselle, jotta tämä voisi kokea, että häntä kohdellaan ihmisenä eikä vain hoitotyön kohteena. Hoitajilla tulisi olla aikaa ottaa huomioon myös seksuaaliset tarpeet. Seksuaalisuudella en tarkoita pelkkää sukupuoli-identiteetin korostamista. Seksuaalisuuden korostaminen saa ihmisen tuntemaan turvallisuutta. Yksinäisyys, siinä yksi suurimpia syitä sairastua. Kun kukaan ei ota sinua huomioon, tunnet yksinäisyyttä. Terve ihminen pystyy pitämään huolen omasta hyvän olon-tunteestaan, mutta sairauden astuessa kuvioihin, tämä hyvinvointi järkkyy ensimmäisenä. Sairautta jaksaa paremmin, kun joku vierellä tukee edes pienen hetken sitä hyvän olon tunnetta. Seksuaalisuus on tuntea oma olonsa hyväksi. Seksuaalisuus on reitti tulla sinuiksi itsensä kanssa.

Miten hoitajat tukevat yksilön seksuaalisuutta? No tietenkin vuorovaikuttamalla! Hoitajan tulee eri vuorovaikutuksen keinoin saada potilas/asiakas tuntemaan omaa oloaan hyväksi/huomioiduksi. Hoitaja auttaa pitämään perusasioita kunnossa, jotta potilas/asiakas voisi tuntea olevansa ihminen. Jo se auttaa, kun hoitaja pyyhkii ruoan tähteet suupielistä. Kosketusta, jolla on merkitys ja kunnioittavat elkeet. Koskit sitten suupieliä tai rintoja tai sukupuolielintä, on hoitajan pystyttävä vuorovaikutuksellansa antamaan viestiä siitä, ettei ole tarkoitus loukata tai arvostella, vaan tämä tehdään yhteistyössä hyvinvointisi tähden. Lääppiminen ei tunnu kenestäkään hyvältä, joten koskettakaa säästeliäästi ja luvan kanssa. Koskettamiseen tarvitaan lupa, jotta sen voisi toinen kokea hyväksi.

Kuinka moni lääkäri luo potilasturvallisuutta vuorovaikutuksellansa? Aika harvat. Minuakin on monet erit lääkärit koskettaneet, ja vain silloin olen pystynyt rentoutumaan kun lääkäri on saanut koskettamiselleen luvan. Yleisintä valitettavasti on, että lääkäri vain kehoittaa ottamaan housut pois. Siinäpä kaikki, jossain vaiheessa tulee sormi tai tutkimus instrumentti sisuksiin. Siinä tuntee olonsa aika tukalaksi. Parhaimmat sisätutkimus-kokemukset ovat Tampereelta. TAYSissa synnytyspäivystyksessä sijaisena työskennellyt lääkäri otti oikein hyvin huomioon itkuisen olemukseni ja loi omalla vuorovaikutuksellansa hyvän olon tilanteeseen, jossa ei valitettavasti ollut toivoa. Pystyin olemaan rentoutunut pahasta olosta huolimatta. Kaikista parhaimmaksi intiimikoskettajaksi nostan laboratorionhoitajan, joka nappasi papa-näytteen. Papa saa niskakarvani pystyyn, inhoan sitä enemmän kuin neuloja tai hammaslääkäriä. Hän kertoi, milloin koskettaa ja millä ja oli itse tilanteessa rento ja huomioon ottava. Pystyin olemaan täysin rento eikä näytteenotto jäänyt tuntumaan häijyltä. Pystyin kokea, ettei minua loukata, vaan minun värkkini sai olla omassa rauhassaan vaikka siihen koskettiinkin.

Potilasturvallisuudesta ei voida puhua, kun lääkärien perusymmärryksessä on häikkää. Pelkkä fyysinen turvallisuus ei riitä. Potilasturvallisuutta on turha lähteä edes mittaamaan, jos turvallisuudeksi lasketaan vain fyysisen turvallisuuden vaaratilanteet. Niin kauan kun jätetään huomioimatta psyykkiset ja sosiaaliset turvallisuustekijät, ei voida edes puhua Suomessa edes olevan potilasturvaa. Räikein laiminlyönti on juuri psyykkisen ja sosiaalisen turvallisuuden ulkopuolelle jättäminen.

Potilasturvallisuus tulisi muuttaa Asiakasturvallisuudeksi. Asiakas on kokonainen ihminen, potilas on fyysistä vaivaa poteva päivystysjonottaja. Kun puhuttaisiin Asiakasturvallisuudesta, ylettyisivät lonkerot myös avohoitoon ja sosiaalipalveluihin. Ei sairaala ole terveydenhoidon mekka. Jos avohoito ja sosiaalipalvelut eivät toimi, ei toimisi myöskään sairaala. Terveys- ja sosiaaliverkosto, nämä pitäisi pystyä katsomaan samaan nippuun, jotta saadaan oikeita tuloksia.

Yksityinen sektori toimii, koska sielä asioista päättävät työtä tekevät ihmiset, eikä taloushallinon jupit. Mutta siksipäs homma toimii, kun heillä on rahaa millä tuottaa palveluita. Julkinen sektori koetaan huonoksi, koska taloushallinto päättää järjestelmällisesti huonontaa laatua. Työntekijöillä ei ole muuta virkaa julkisella puolella kuin hoitaa välttämättömimmät työt, ne työt mitä taloushallinto antaa heidän tehdä. Yksityisellä sektorilla on työntekijällä mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön, ja hän saa tehdä sitä niin laadukkaasti kuin haluaa. Ahneutta molemmissa päissä. Yksityisellä voi työstä saada paremmat rahat kuin julkisella, rahanahneita lääkäreitä. Julkinen puoli taas tahtoo käyttää työntekijöidensä resurssit mahdollisimman tehokkaasti rajaamalla heidän mahdollisuudet vaikuttaa palvelun laatuun. Ahneita ovat taloushallinnon jupit, työntekijöidensä selkänahalle ja potilaiden terveydelle.

Nih.

Ketutus

2009-01-16T13:18:00.003+02:00

Mull mull, läyh, olen vihainen tiikeli.

Kaikki lähti ajatuksesta, että lauantaina lähtisin shoppaileen kun Make menee töihin. Make siitä mainitsi työkaverilleen, joka innostui ajatuksesta lähteä minun kanssa shoppaileen. Mikäpä siinä, pidän tästä Maken työkaverista ja varmasti hänen kanssaan olisi hauskaa. Hän pystyisi olla kuskina, että pääsisi pyöriin ees taas pitkin Tamperetta. Nyt taas olen vain vihainen koko ajatuksesta. Tahtoisin lähteä yksin kiertämään kauppoja, ja tuumata issekseni sen tavaran paljouden tarpeellisuutta. En tahtoisi siihen tällä hetkellä ketään riipaksi. Tahdon käydä vain sielä, missä minua kiinnostaa käydä.

Minua kiinnostaa tällä hetkellä:

Eurokangas ja ylipäätänsä kankaita myyvät liikkeet, vauvan vaatteita myyvät liikkeet, Minimani, Halpa-halli, Jysk, Sotka, Koti-idea, Hemtex, ja yllärinä kirpputorit.

Miksi nämä liikkeet eivät voi olla samassa limpissä? Ideapark on jo moneen otteeseen katsastettu, ja todettu moneen kertaan, ettei sielä olevissa liikkeistä todellakaan löydy yhtään mitään, jos ei ole mitään ostosuunnitelmia tehty etukäteen ja varsinkin kun ukko huokaa vieressä tympääntymistään. Jos tahtoo oikeasti ostaa jotain, pakko se on keskustaan mennä ja ryhtyä penkomaan. Ikävää mainosta Ideaparkin liikkeille, mutta eivät kaikki kulje sesonkien ripeydellä. En ainakaan minä.

En oikeastaan hirveästi pidä Tampereella shoppailusta, syystä että täälä eteläsä myydään vaan uuden sesongin tuotteita. Pohjanmaalla tekee huomattavasti paremmin löytöjä, kun sielä myydään myös menneen talven lumiakin, oli sitten kyseessä ketjuliike tai erikoisliike. Ketjuliikkeet ovat huonontaneet valikoimaa huomattavasti, koska he myyvät vain brändejä ja uusinta sesonkia. Erikoisliikkeet ovat huonosti tavoiteltavissa, koska ne sijoitetaan muualle kuin kauppakeskuksiin. Kun on yhdessä kauppakeskuksessa käynyt, huomaa kierrelleensä vain ketjuliikkeet, joissa myydään viimeisintä sesonkia. Tampereen keskustasta löytyy vaikka mitä putiikkeja, mutta nekin ovat ripoteltuina niin monen nurkan taakse, että niitä on vaikea löytää. Lauantaina on vaikea lähteä käymään missään ilman hyvää suunnitelmaa, koska aikaa on niin vähän shoppailuun. Ehkäpä tässä syy, miksi isommat tavaratalot vetävät ihmisiä puoleensa. Kaikki kama saman katon alla, ei tarvitse sompata hämeenkatua edes takaisin. Kävisin oikein mielelläni Koskarissakin jos sielä vain olisi liikkeiden suhteen parempi valikoima. Mutta ei, sieltähän nämä tutut ja turvalliset ketjuliikkeet löytyvät, samat mitkä hämeenkadullakin on.

Eniten tässä yhtälössä risoo se, että en voi oikeastaan lähteä yksin shoppaileen. Autolla ajaminen kun ei tahdo tulla kyseeseen tämän vatsan kanssa. Ja mitäs sitten kun väsy iskee, miten minä pääsen levähtään? Mitä jos alan synnyttämään? Tarvitsen kuskia, mutta kuskin raahaaminen völjyssä vie kaiken shoppailun terapeuttisen vaikutuksen mennessään.

Ketuttaa tämä. Vielä kun minulla olisi aikaa hemmotella hermojani niin joku asia pilaa sen. Ensin olin hyvin tyytyväinen, että pääsisin shoppaileen. Jee, aikaa itselleni, minulle, minä minä minä, jes! Ei, ei se ole aikaa itselleni, koska täytyy ottaa joku kaveri mukaan. Olenko oikeasti näin avuton? Jos minä haluan itse itselleni antaa aikaa, miksi siihen on aina tungettava joku muu? Varsinkin nyt kun on enää 2 viikkoa laskettuun aikaan. Kohta alkaa uusi kausi, jolloin jaan oman aikani hyvin tehokkaasti vauvan kanssa. Nyt olisi vielä hetki käydä katsomassa, mistä ihmeellisestä olenkaan luopumassa. Luovun omasta ajastani. Miksi muiden on heitettävä minun aika roskiin? Ei se ole omaa aikaa, jos on otettava toinen huomioon.

Sitä minä vain toivoin. Pieni hetken murunen vielä kun se on mahdollista. Nyt vaan on niin, ettei sitä mahdollisuutta ole enää pitkään aikaan ollut. Olen seinien ja muiden ajan vankina...

Ps. Tästä kyynelten keskeltä löysin moottoripyörän. Olisipa minulla moottoripyöräkortti, että voisin lähteä ajamaan. Vapaus, minkä moottoripyörä tuo. Tuntea se etupenkkiläiseen kohdistuva ilmavirta, mutkiin tulon voima... Kuinka kroppa ja ajoneuvo sulautuvat yhdeksi ja pääsevät karkaamaan kaikkea stressiä asfaltille. Pakomatka, jossa on annos adrenaliinia, ja kuorettoman kyydin hurmaa. Hemmottelua joka kehon solulle.
Mutta nyt ei ole kesä, ja moottoripyörästäkin on luovuttava...

Olen vapaa omassa elämässäni, mutta silti olo on niin kahlittu. Minä tarvitsisin jotain itselleni kipeästi, että voisin taas mieltää aikaani vapaaksi.

Pa-ka-pa-ka pullaa

2009-01-15T16:22:00.002+02:00

Eilinen ratkaisu osui nappiin, ja lähdimme käymään vielä illalla Cittarissa ostoksilla. Ihonhoitotuotteita, harsoja ja kuukautissuojia tarttui mukaan. Hätäjauhelihat piti myös sieltä ostaa, koska lähi-siwamme on päättänyt alkaa terveelliseksi, ja myyvät vain naudan jauhelihaa. Vaikka naudan liha on vähärasvaisempaa, on sian rasva silti pehmeämpää ja tätä myötä myös terveellisempää. Ja miksipäs en lihanleikkaajaa tässä kohtaa uskoisi, kun moisen murjaisi.

Kuiva-ainekaappiin tarttui monta sorttia jauhoja. Vielä kun on aikaa ja kädet vapaina on hyvä leipoa pakkaseen vähän pullia ja sämpylöitä. Tänään tein makeita leivonnaisia, pullaa ja suklaapiirakkaa. Pullataikinaa vaivatessa muistin, että en ole muuten koskaan onnistunut pullien paistamisessa. Pullataikinasta on tullut aina herkullista ja helposti leivottavaa, mutta jokin asia menee aina paistamisessa pieleen. Mutta tänään minä onnistuin. Taikina kohosi hyvin, oli helposti leivottavissa ja maistui hyvältä. Selkäytimestä kumpusi äitin neuvot kuinka pullia pyöritetään. Tänään oikea käteni masteroi oikean tekniikan, ja pullat pyörähtivät niin kuin pullien pitääkin. Vasen käsi ei vielä saavuttanut tätä taitotasoa, joten vasurilla tehdyt pullat jäivät vasurilla tehdyn näköisiksi. Voisin tämän päivän perusteella sanoa osaavani leipoa pullaa. Onkohan minusta tulossa äiti? :)

Pullataikinan ollessa lämpimässä hauteessa, käväisin pikaisesti siwassa hakemassa sokeria piirakkaa varten. Suklaapiirakkataikina tuli siinä samalla, kun pullataikina oli kohoamassa. Paistoin ensin piirakkapohjan, ja samalla pyörittelin pikkupullat. Kun oli pullat uunissa, tein siinä vaiheessa piirakalle kuorrutteen. Olen ollut sangen tehokas :)

Tänään tuli myös verta nenästä. Enpäs oikeen muista millon viimeksi olen vuotanut jostain kohtaa verta! Nahkaa olen lukuisia kertoja polttanut ja nirhaumia saanut, mutta nyt tuli oikeasti verta. Miltein vuosi ilman ainuttakaan verenvuotoo! Viimeksi viime vuonna huhtikuussa on verta vuodettu. Se lämmin, märkä vana pitkin ihoa... yrgh. Jännää ajatella, että elimistössäni on n. 1,5 litraa enemmän verta, kuin normaalisti. Synnytyksessä menetän osan tuosta verestä, mutta sitä jää aika paljon poistuttavaksi vieläkin. Yhden litran monsuuni-kausi odottaa... Tädin ferrari taitaakin olla linja-auto. Tämäpä tästä aiheesta.

Mukula tykkää auton kyytistä. Eilen kun sai vähän auton kyytiä, on sen jälkeen ollut kovat rempat masusa. Viime yönäkään ei tahtonut millään rauhoittua, ja nukahtamiseen meni piiiiitkä aika. Toki mukavasti painoi rakkoa, että pissatti koko ajan vaikkei mitään saalista oikein tullutkaan. Kiva tietää, että kaverilla on touhut hyvällä mallilla, kun on tässä pari päivää miettinyt että onko sillä kaikki ok kun ei tahdo mitään oikeen kuulua. Nytkin muksitaan oikein reippaasti. Ja pullan pyörittäminen se vasta lystiä olikin hänelle :)

Nyt saa tulla, vaattees on pesty ja petiki on petattu ja pullaa on pakkasesa!

37+6

Kanalasagne

2009-01-14T16:42:00.003+02:00

Nälkä on hyvä inspiraation lähde. Ajattelin olla fiksu ja tehdä ruokaa ennen kuin ukko tulee kotiin. Jos lähettäisiin syönnin jälkeen käymään vaikka isossa marketissa ihailemassa viime hetken tykötarpeita.

Jääkaapista löytyi:

Hunajamarinoituja broilerin fileesuikaleita
Heinz ketsupin jämät
Flora ruokakerma 7%
Maitoa (ei vaan ollu laktoositonta :( )

Kuiva-ainekaapista:

Lasagnelevyjä, riisiä, makaronia, spagettia, puuroryynejä sataa sorttia.

Tuumasta toimeen siis! Tahdoin broileri pastaa tai lasagnea. Kanoja ruskistaessani päädyin sitten lasagneen. Elämäni ensimmäinen kanalasagne, ilman maitoo.

Kanoihin heitettiin vehnäjauhoja n. 1 dl ja pyöriteltiin kypsäksi. Nestettä lisäilin ens alkuun 3 muumimottia ja kerman. Vielä oli aika paksua. Lisäilin sitten ketsupin jämät, olisiko ollut n. ½ dl. Mausteita paprikaa, chiliä, pippurisekoitusta ja broilermaustetta. Nestettä vielä joutui lisäämään n. 3 dl. Tovihan tuossa kastikkeen vääntämisessä meni kun meinasi olla vähän turhan limppistä. Mutta se ei haittaa, koska kanan palat keittyvät ja makuuntuvat kivasti mitä enempi niitä keittää. Kermakaan ei saa maistua liikaa, joten vettä saa tosiaan olla sen litran verran, että mausta ei tule liian paksu. Maku tässä vaiheessa kohdillaan, joten lastasin kastikkeen ja makaronit lasagneksi. Uuniin juuri pistin, joten paistua vielä saa jonkin aikaa. 200 astetta 30-40 min luki lasagnelevyjen paketissa.

Paistoin sitten sen 40min ja ruoka oli erinomaista. Tomaattia olisi kaivannut lisää, mutta kyllähän tuolla vatsansa täytti kernaasti :)

Aloittamisesta intohimoon

2009-01-14T10:27:00.002+02:00

Raskaus kestänyt 37+5 päivää. Juu, ja ei vieläkään merkkiä siitä, että tämä syntyä vielä tahtois.

Näin ekaa kertaa unta siitä, että vauva olisi jo ulkona. Suloinen prinsessa, nukkui vain. Ihmettelin vain miksi se ei herää ikinä syömään. Nukkua tuhisi vain kun sitä kävi kurkkimassa. Oli hyvin siro ja nätti vauva.

Make alkaa jo hoputella, että minun pitää pakata sairaalakassi valamiiksi. Hassu kulta. Ei minulta puutu kuin rätit. Jos nyt pakkaan niin kuitenkin unohtuu niiden ostaminen. Tai sitten teen niin, että annan sille listan kouraan että saa pakata hän sitten kun vauva on syntynyt. Siinä vaiheessa vasta oikeastaan jotain sairaalakassia tarvihtee, kun haluaa omat pikkuhousut jalkaan. Minä en niihin verkkohousuihin koske.

Eilen ylitin aloittamisen kynnyksen, ja aloin vääntämään vanhasta täkistä reunapehmukkeita vauvan koriin. Oli huomattavasti isotöisempi kuin esim. sohvatyynyt. Jätin suosiolla helmalakanan tekemisen välistä, koska ei rottinkikorista ole mitään silmäniloa jos sen verhoilla peittää. Äitiyspakkauksen patjakin jyrsiinty koppaan sopivaksi. Vielä yhdeltätoista teilasin täkistä parit siivut, jotta saan tehtyä sijauspatjan. Päästin itseni helpolla ja tikkasin täkinpalat tyynyliinan sisään. Vielä koneella ompelen reunat tiiviiksi ja petari on kasassa. Lakanathan siihen päälle tulee, joten sen ulkomuodolla ei niikseen ole väliä. Voisin sanoa, että tämän pedin petaamiseen on mennyt kohta toista päivää :D

Onpas taas ihanan rapaista... Sen kunniaksi olen tietysti pessyt lattiatkin. Aina kun olen pessyt lattiat, tulee parin päivän sisään rapakelit. Pitää antaa Maken kokeeksi pestä lattiat, jos vaikka rapakeliä ei tulisikaan hänen työskentelyn jälkeen.

Tänään 37+1

2009-01-10T10:35:00.002+02:00

Torstaina oli neuvola-käynti. Lähete TAYSiin tehty ja nyt vain seuraillaan merkkejä lähestyvästä synnytyksestä. Kaikki fyysiseltä puolelta kunnossa, paitsi painoa tullut vähän turhankin paljon lisää. Syytämmä joulua ja sitä satumaista määrää suklaakonvehteja.

Viikkoja oli siis kasassa 36+6

Hb: 140!
Pissa: puhdas
RR: 117/74
Paino: 68.9 kg, +963g/vk
Turvotus: -
Sf: 33!
Syke 140
Liikkeet: ++
Painoarvio: noin 3 kiloinen :)
Tarjonta: rt
Pää jo hyvin laskeutunut lähtökuoppiin

Nyt on lupa synnyttää, jos on syntyäkseen. Vauva on valmis. Sielä se tekee hengitysharjoituksia ja oikoo jäseniään. Eilen sain sen varpaista kiinni. Tuntui ihan selvästi mahanahan läpi kaikki varpaat :)

Torstaina käytiin hakemassa viimoiset vauvan tarvikkeet Lapualta. Autossa istuminen ei todellakaan ole enää mitään herkkua. 80km jälkeen oli pakko pysäyttää, että pääsisin jaloittelemaan. Alkoi vauva painamaan häijysti lantiossa. Olin eilen sitten niin poikki tuosta iltareissusta, etten jaksanut kuin käydä koiran kanssa pitkällä lenkillä. Käynnistin toki astianpesukoneenkin, mutta sepä nyt ei ole mikään suuri ponnistus.

Olenko ainoa raskaana oleva jolla on hyvä olla näillä viikoilla? Minua ei kolota mistään, ja jos kolottaa niin se kyllä lähtee omaa aikaansa pois. Vauvan asento saattaa joskus olla huono, että se painaa häijysti kylkiin/lantioon, mutta sekin menee pois kun vauva asettuu paremmin. Ei ole mitään, mistä voisin valittaa. Minulla ei ole tukala olo. En ole enää ketterä ja pissa saattaa karata kun rykäisee. Mitä sitten? Olen suoraan sanottuna tyytyväinen tähän tilaan, enkä haluaisi siitä vielä luopua. Nautin tästä! Galleriassa tuntuu, että kaikki aina vain valittavat jostain ja toitottavat sitä että tulis jo äkkiä vauva syliin. Me ollaan niin erilaisia odottajia. Ymmärrän kyllä niitä, joilla on oikeasti kovia kipuja koko ajan ja raskausmyrkytyksen oireita, mutta on sielä niitäkin, jotka vain toivovat saavansa vauvan heti-just-nyt-syliin. Ei ole väärin toivoa niin, mutta itse ihmettelen vaan, että miksi vetää hirveet stressit lasketusta ajasta kun siihen ei ole luottaminen. Olihan minullaki ensin LA 25.1 ja nyt se on 30.1. Ehkä LA:n muuttuminen oli ratkaiseva tekijä, jotta saavutin asenteen, että vauva syntyy LA +/- 2vk.

Naatiskelen. Makekin on alkanut valmentautua synnytykseen ja vauva-aikaan. Vaikka ihan nukkavieruna näin viikonlopun aattona töistä tuleekin, tuntuu että hän vain hymyilee aina vain maireammin. Luulen, että hän odottaa vauvan syntymistä enemmän kuin minä. Syntymisen jälkeen vauva ei ole enää vain minun navan juttu, vaan meidän yhteinen onni ja surku :) Mikäs siinä, onhan hän joutunut kohta 9kk katsomaan vaan vierestä, kun kasvan kokoa. Vielä kotvan kestää kultaseni :)

Vuojen eka päivä

2009-01-01T15:57:00.003+02:00

Olipas ihana vuoden viimeinen päivä. Laitettiin tuli takkaan ja löhöiltiin sohvalla kera romanttisen komedian. Jotenkin tottunut, että näihin aikoihin pitää katsoa jotain romanttista hömppää. Semmostapa jouduttiin hetki etsimään, ku ei sellaisia elokuvia ostella. Löytyipä sitten sellainen elokuva kuin Duplex ja se kelpasi romanttisesta komediasta oikein hyvin. En kyllä suosittele, mutta viihyttävä pätkä nuoresta parista, jotka ostavat paritalon ensi asunnokseen. Yläkerrassa asuu vanha mummu vuokrasopimuksella, joka sitten pyörittää pariskunnan elämän pipariksi.

Make laittoi kätensä masun päälle elokuvan ajaksi ja myörintä rauhoittui. Kun Make otti kätensä pois, pukkas masukki koipea ojoon ja vaati kättä takaisin masun päälle. Herttaista <3 Mikäs siinä kun on lämmin käsi peittona.

Vuosi vaihtuikin vallan ihanissa merkeissä makkarin puolella. Mahasta huolimatta hommat hoituivat ilman pistelyitä ja irvistelyitä, ja mikä parasta, tuntui äärimmäisen hyvälle ja onnen kyyneleet vierähtivät poskelle. Yleensä jää maha kovaksi pitkäksi aikaa noitten touhujen jälkeen, mutta nyt ei jäänyt.

Nyt on taas pitkästä aikaa nukuttu hyvin. Herättiin puolen päivän jälkiin ja ollaan vain oltu.

Vuoden vaihtumisesta tulee minulle tietynlainen jännittynyt mutta kevyt fiilis. Se ei ole samanlainen kuin joulufiilis, mutta hyvälle se tuntuu. Uusi vuosi tuo uusia haasteita, ja itse ainakin olen odottanut tätä vuotta kuin kuuta nousevaa. Johtuu mukulan lasketusta ajasta varmaankin. Plussaamisen jälkeen on vuosi 2008 tuntunut jotenkin toissijaiselle ja siitä lähtien onkin vuotta 2009 odotettu. Nyt se on tässä. Masukki syntyy tänä vuonna. Tänä vuonna minusta tulee ehkä rouva. Mitään sen suhteen ei vain olla päätetty, ihmettelemme vain asiaa. Huoli toki on töihin paluusta ja omasta jaksamisesta. Jos vaikka sukellankin baby bluesin syövereihin, niin mitä sitten tapahtuu? Lippu on korkealla, ja luotto asioiden hoitumiseen on korkea. Kaikki hoituu omalla painollansa, ja jos apua tarvitaan niin sitä löytyy. Ainakin aluksi meille syntyy vauva ja arki muuttuu toistaiseksi lapsiperheen arjeksi. Siinä onkin haastetta jo yllinkyllin.

Uuden vuoden aatto

2008-12-31T16:01:00.003+02:00

Ensi vuonna sitten lykkästään mukula pihalle. Jännää, enää kuukauden päivät laskettuun. Toisaalta olen hyvin luottavaisin mielin liikenteessä. Tuntuu että rykäisisin vaikka vasikan, niin iso luotto omaan kehoon ja kivun sietoon on. Synnytys ei pelota, se on väistämättä edessä.

Tänään lähdettiin koiran kanssa käymään pitkällä lenkillä. Koira se olisi lyhyen lenkin halunnut, mutta nyin sen kuitenki tulemaan pitkälle. Olisi pitäny uskoa koiraa ja kiertää lyhyempi lenkki. Ei oltu päästy edes puoleen väliin niin alkoi ensimmäiset harjoitussupparit. Kipiöitä sellasia, mutta siedettäviä. Mahoin olla näky ku lyllersin välillä töpökävelyä ja välillä heittelin lonkkia pitkälle. Molemmat kävelytyylit helpottivat, kun ei oikein saanut ryhdistä kunnolla kiinni kun vatsa oli ihan pinkeenä. Ja piti muistaa hengittää. Kävelin kuitenki lenkin kunnialla loppuun, vaikka kipiää kävikin. Tuli pieni adrenaliini-piikki tästä selviytymisestä :) Tätä supistelu herkkua kesti vain pari tuntia. Ihanaa kun alkavat paikat kypsymään!

Mukula on ollut taas hirveän aktiivinen koko päivän, supisteluista huolimatta. Enää ei ole söpöjä sen hipaisut vaan kunnon muljahduksia ja muksautuksia jotka tarkkaan isketään kylkiluihin tai muihin epämiellyttäviin paikkoihin. Käsillä huidotaan munasarjoja, ja se ei ole mukavaa. Välillä tämä hikkailee, joka kivasti kutittaa alavatsaa ja joskus jopa vähän ärsyttää. Selkää ei voi enää pyöristää kunnolla ja kenkien solmiminen tuntuu välillä mahdottomalta. Sen peppu painaa sisuskaluihin aiheuttaen puutumisen tunnetta. Häijyä. Välillä kuuluu selviä nivelen paukahduksia siltä, ja välillä maiskuttelevia naksahduksia. Onko se kaikki pelkkää nivelien napsahtelua vai maiskutteleeko se oikeasti lapsivettä, sitä en tiedä. Nautin niistä hiljaisuuden rikkovista naksahduksista kovasti, tiedän että se kehittyy ja valmistautuu tulemaan tänne kohdun ulkopuolelle.

Muutama yö on nyt tullut nukuttua huonosti, kiitos multi-kalkin unohtuminen joulureissulta. Oltiin 10pv reissussa ja unohin ottaa tuon mukaan. Siinä on magnesiumia ja se helepottaa minulla levottomiin jalkoihin. Muutama yö meni ilman levottomia jalkoja, mutta nyt kestää taas hetki että saan nuo levottomat jalat syötyä magnesiumilla pois. Nukahtuminen on vaikeinta, koska jalakoja pitää potkia ja kylykeä kääntää. Voi ukko ressua ku minun vieressä joutuu nukkumaan!

Ulkona hämärtyy. On uuden vuoden aatto. Haluan toivottaa kaikille oikein onnellista uutta vuotta 2009!

Haastettu

2008-12-18T12:12:00.003+02:00

Minut oltiin haastettu. Kiitoksia Cazze.

Kymmenen vuotta sitten, vuonna 1998
1. Olin 12-vuotias
2. Alkoi menkat
3. Aloin kasvattamaan finnejä

Viisi vuotta sitten, vuonna 2003
1. Opiskelin lähihoitajaksi Kokkolassa
2. Kärsin paniikkihäiriöstä
3. Seurustelin exäni kanssa

Kolme vuotta sitten, vuonna 2005
1. Valmistuin lähihoitajaksi
2. Olin töissä siivoojana, josta irtisanouduin
3. Tein määräaikaisuuksia Kokkolan kaupungille lähihoitajana

Vuosi sitten, vuonna 2007
1. Muutin Tampereelle
2. Opiskelin jalkaterapiaa Helsingin AMK Stadiassa
3. Aloitin kesällä työt Tampereella, ja päätin jäädä näille sijoille toistaiseksi

Tähän asti, vuonna 2008
1. Ostimme Nokian Linnavuoresta osakkeen.
2. Kihlauduimme 7.2.2008
3. Tulin raskaaksi synttäreitteni jälkeen

Eilen
1. En jaksanut tehdä mitään tähdellistä, maalasin parit taulut kuitenki
2. Saunottiin
3. Sain

Tänään
1. Heräsin pissahätään 6.30 jonka jälkeen tuli niin kaamea nälkä ettei uudesta nukkumis yrityksestä tullut mitään.
2. Olen pyörinyt netissä
3. Synnytysvalmennus TAYSissa

Huomenna
1. Lähdetään ajelemaan kohti Kuopion kuvetta
2. Juhlimma pikkujoulua
3. Yritän muistaa ostaa itselleni vichy-pullon

Ensi vuonna 2009
1. Synnytän <3
2. Kasvan äitinä
3. ja toivon häitä

HAASTAN:
1. Ne, joilla edes yksi kohta kolahtaa minun kanssa yksiin
2. Ne, joita kiinnostaa tämmöisen vääntäminen
3. Ne, jotka katsovat ulos ikkunasta ja näkevät ulkona variksen.

Itku-pilli

2008-12-16T14:15:00.003+02:00

Viikonlopun pidättänyt itkua. Eilen murtui padot ja pystyin viimeinkin itkeä. Ei vain ole mitään järkevää syytä itkeä. Onko tämä sitä joulustressiä vai mitä? Olen niin onnellinen, mutta silti niin äärettömän huolissani kaikesta. Minne olen hukannut taas voimavarani? Pienet asiat muuttuvat härkäsiksi pienestäkin kolauksesta, ja tuntuu ettei niihin ole mitään ratkaisua. En keksi mitään ratkaisua mihinkään.

Eilen laitoin ruoan yhdeksäksi, seitä ja riisiä. Ei ollut sipulia, mutta hyvää siitä tuli ilman sipuliakin, joka lievensi ongelmaa. Mutta sitten tuli tekstari, että sopiiko vielä naapurin tulla häiriköimään taloyhtiön asioiden merkeissä. Siihen pimahti. Juuri kun olin saanut tehtyä ruoan, tuntui ylitsepääsemättömän kamalalta, etten nyt saakkaan syödä, kun pitäisi alkaa selvitteleen asioita. Itkin tunnin, ja ruoka jäähtyi. Siitä tuli todella paha mieli, että ruoka olisi ollut juuri sopivaa klo 21, mutten saanut sitä syödä silloin kun se oli vielä hyvää ja sopivaa. Hirveää haaskausta. Kun taas jaksoin, iskettiin riisit ja seit pannulle ja lämmitettiin. Ei ihan sellaista ruokaa, mitä olisin halunnut ja mitä olin tehnyt, mutta niin siitä saatiin jälleen hyvää. Syötiin ja tyydyttiin siihen.

Tänään sitten väänsin jo lisää itkua. Piti palata tuohon asiaan, joka pitää hoitaa. En vain ymmärrä, enkä käsitä mitä minun pitää tehdä. Ei vain aivot toimi. Olisi sataviis muutakin virallista asiaa hoidettavana, mutta neki tuntuvat olevan niin vaikeita hoitaa ku ei niistäkään ymmärrä tuon taivaallista.

Moni raskaana oleva tietää, mistä minä puhun. Aivot ovat täysin lukossa ja mitään ei tapahdu ellei oikein ajattelemalla ajattele. Jos vaaditaan nopeaa vastausta niin suusta ei tule mitään muuta kuin sammakoita, tai sitten aletaan vääntää itkua. Oikeasti, me unohdamme kahvinkeittimen päälle. Lämmitämme ruokaa kylmällä levyllä huomaamatta viereisen levyn olevan kuuma. Unohdamme ostoskoriin tavarat etc. Raskausajandementia.

Toinen ääripää on sitten nämä kummalliset asiakytkökset. Mistä ihmeestä minä sain päähäni, että nyt minua on kielletty syömästä vaikka asia ei todellakaan ollut niin. Ei edes lähelläkään. Hypistelin kaupassa vauvanhaalaria, ja olisin sen kovasti tahtonut, mutta sitten ukko-kulta vain kehaisi että katsotaan nyt mitä siskolta saadaan. Niks, naks, eli vauvalle ei hankita uusia vaatteita? Minä en saa vauvaani vaatettaa vaan hänen sukulaiset ovat etuoikeutettuja siihen? Vauvako ei saa omia vaatteita? Luuleeko tosiaan tuo ukko että äippäpakkauksen 60cm sukkahousut ovat vauvalle sopivat? Siihen jäi haalari, ja siihen jäi myös shoppailuinto. Ja tässä ajattelussa ei ole mitään järkeä! Tiedän, että vauvalle ostetaan ja hankitaan tavaraa, kunhan nyt ensin nähdään ja tiedetään mistä meille jää puutetta, kun ollaan joulukierros tehty. Vedän hernettä nenään antaumuksella, vaikka toinen osapuoli ei edes ole loukannut minua millään muotoa.

Tai noh, eilen sain soitettua Kelaan, kun ei ole vieläkään äippäraha-päätöstä tullut, ni sain taas maistaa ex-työpaikan rakkaus-/raskausvihaista nyrkkiä. Kela on ollut asiallisesti yhteydessä entiseen työnantajaani, mutta he ovat vitkutelleet palkkatodistuksen kirjoittamista eiliseen päivään asti. "Olin ihan unohtanut, kyllä on mielessä käynyt", sanoi palkanlaskija. Mutta jostain kumman syystä taitaapi olla vain hätävaletta. Kela kuitenkin on ollut yhteydessä heihin asiallisella aikataululla, mutta työnantajapuoli on antanut itsellensä luvan unohtaa moinen velvoite. Ei ole ensimmäinen kerta, kun työnantaja sorsii raskaana olevia ja jo synnyttäneitä työntekijöitänsä. Tästä tapauksesta sain eilen lisää virtaa itkuun. Näin paljon minua kunnioitettiin työntekijänä, ihmisläheisessä ammatissa. Minulla ei todennäköisesti ollut mitään ihmisarvoa, koska rakastan tulevaa aviomiestäni ja saan hänen kanssaan lapsen. Meidän rakkaus on se asia, jolla on suurin merkitys meidän elämässä. Sitä ei meiltä kukaan voi viedä, eikä polkea.

Ensi vuonna on sitten seuraava neuvola. Saas nähdä onko sitä vielä silloin yhtenä kappaleena. Alkanut oikeasti pelätä, että onko kaikki kunnossa, alkaa olla aikaa niin vähän laskettuun. Onko se tarpeeksi iso jne.

Viimeinen neuvola-lääkäri viikolla 33+3

Pissa puhdas
RR 123/74
Paino: 65,6 (+700g/vk)
Sf: 27cm (laskennut 2cm)
Raivotarjonta
Alapää ok, kohtu ok.

En siis tule saamaan minkäänlaista painoarvioo ennen lapsen syntymää, koska kaikkihan menee hyvin joka tapauksessa. :(

Vaaleanpunainen hetki

2008-12-15T09:29:00.002+02:00

rv 33+1

Eilen oli mielenkiintoinen valoilmiö. Oli vaaleanpunainen hetki. Kaikki tietävät sinisen hetken, mutta eilen se hetki oli vaaleanpunainen. Eipäs ole tullut ennen moista hetkeä silmillänsä ahmittua, ja minähän ahmin sitä kuin sinistä hetkeä jouluaattona. Kerta kaikkisen upean tunnelmainen valo!

Huppan puijaa

2008-11-27T15:02:00.003+02:00

Eilen oli neuvola käynti. Taas piti kävellen jolokuttaa ja vattalihakset huusivat hoosiannaa. Viime vuonna pikkujouluissa revähti häpyluusta jokku kiinnikkeet ni siks varmaan vatsan kasvun myötä ottavat nokkiinsa herkemmin. Neuvolassa tyytyväisiä minun tilanteeseen. Kehui että sitä ollaan niin kauniisti pyöristytty ja muutenki niin hehkeän näköinen olen. Mikäs siinä ku oli pikkuisen laittautunut ni nostaa se mieli alaa kummasti. Paino oli vähän tipahtanut viime kertaan verrattuna, mutta kun edelliseen vertaa niin nousu on ollut erinomaista. Vauvalla asiat myös hyvin, ja nytkin muksuttelee sen minkä kerkeää.

Elikkäs:
Pissa: puhdas
Hb: 128
RR: 113/65
Paino: 63,7 kg
SF: 29 cm, ja vauva kääntynyt raivotarjontaan :)
Vauvan syke: 140

Ku kattelee tuota sf-mittaa ni mennään yläkäyrällä mennään niin kuin viime kerroilla. Alkanu vähän epäilyttään, että oiskohan tämä sittekki sen 5 päivää vanhempi tapaus, kun on sairasloman aikana kasvanut niin hyvin. Sain nyt nuo yhteystiedot valmennusta varten, mutta enhä minä edes muistanu tänä aamuna soittaa vaikka pitiki. Terkka oli unohtanu antaa minulle nuo yhteystiedot ku Taysin valmennukseen olisi pitäny ilmottautua jo raskausviikolla 25, ja huomena vaihtuu jo viikolle 31. Vammalaan kuitenki pääsee jos Taysin ryhmiin ei mahdu.

Kävin keräilemässä pajua kranssi-talkoita varten. Kokeilin taivutella yhden aihion ja ihan kiva siitä tuli. Laitoin vielä hetkeksi ämpäriin likoomaan, mutta taidan vielä heittää nuo pajut hankeen kun mittari alko näyttämään plussaa. Pysyisi latvatkin kosteina.

Voi että... Ukkoa jo ikävä. Nämä päivät täälä yksin töpötellessä ovat toisaalta mukavia, mutta sitte ku iskee tekemättömyys ni sitte ahistaa. Hirvee hinku saada joka päivälle tehtyä jotain ekstra huippu hienoa ja niin olen yrittänyt myös tehdä. Jos ei imurointia ni sitte käsityötä, leipomista yms. Huomisen ohjelmassa olisi porkkanakakku ja ehkä kaneliässät. Eilen tein oikein kanaviillokkia ja tuli kyllä yli herkullista!

Kassotaan jos sais masukuvaa huomenna otettua :)

Jos olisin pahis olisin

2008-11-18T10:06:00.003+02:00

Elikkäs olisin valkoturkkinen sylin lämmittäjä. It's so lovely to be an evil animal!

Testi kopsattu Annikki staralta

Se on kasvanut!

2008-11-12T15:05:00.003+02:00

28+4

Hillitön maha. Tämä vatsa on kauniimpi kuin mitä normaali kaksi osainen makkarasto. Olen siihen oikeastaan tyytyväisempi kroppaani kuin koskaan aijemmin. Nyt vatsani on täydellisen tasainen, selkä näyttää kauniin naiselliselta, kasvot ovat sopivasti pyöristyneet ja tissit ovat edelleen täydelliset. Ainoa mikä tässä tilassa harmittaa on tuon naperon hillitön kieppuminen, ja kylkiluihin nojaaminen. Alkaa jo vähän ärsyttämään, kun sillä ollut nyt parina päivänä hillitön vauhti päällä koko ajan. Nytkin koko päivän potkinu ja pyöriny kuin väkkärä. Ja sitten kun vähän asettuu niin hän alkaa nojaamaan kylkiluihin... Inhottava tunne. Tunne oikeastaan tuntuu samankaltaiselta kuin pitää huoneenlämpöistä raakaa lihaa kädessä. Se lihan puristuminen tuntuu vain kylkiluiden kohdalla. Mutta onneksi ei ole enää pitkäaika siihen kun se nyytti on ulkopuolella sylissä <3

tik tak tik tak

2008-11-06T13:52:00.003+02:00

Tänään jotenkin huonompi päivä. Ahdistaa ja pelottaa vain. Kaunis, kirkas sää ja pikkupakkanen sai aamulla hyvälle tuulelle, mutta nyt vain ahdistaa, enkä tiedä miksi.

Olisi pitänyt soittaa psykologille, mutta siitäkään ei tullut mitään. En vain uskaltanut soittaa, enkä tiedä miksi.

Tänään ei tarvitse tehdä mitään, johtuukohan siitä? Nyt tekisi mieli vain istua kiikkuun ja kietaista viltti ympärille, juoda kuppi kuumaa ja kuunnella hyvää musiikkia. Mutta sitäkään en jaksa, enkä viitsi tehdä. Ihan siksi kun en tiedä mitä musiikkia sitä kuuntelisi. Ja jotenkin se tuntuisi olevan ajan hukkaa, vaikka tässä koko aamu onkin jo valunut harakoille. Ajattelin lenkillä että sen teen ja otan vielä ryijyn raakileen kaveriksi. Mutta kun ryijy valmistuu niin hitaasti niin siksi sekin tuntuu vain ajan haaskaukselta.

Mutta onko tässä nyt muuta parempaa tekemistä? Eipä oikeastaan.

Koitampa nyt alkaa hoitamaan itseäni jotenkin, sitähän varten tässä on aikaa.

Risukasaan aurinkoa

2008-10-28T09:55:00.003+02:00

Eilen tapahtui jotain uskomatonta. Minua on siunattu mielettömän ihanilla ihmisillä, jotka oikeasti välittävät minusta. Yksi oli saanut jopa intuition ja soitti ja pyysi kahvilla käymään. Juuri oikeaan aikaan! Täytyykin päästä purkamaan tuntoja oikeassa porukassa.

En voi koskaan kyllin kiittää sitä suojelusenkeliä, joka teki mielettömän palveluksen. Kiitos! Ihanaa saada sinusta palanen huoneeseen, jossa pikkuinen tulee nukkumaan <3

Päälimmäinen tunne on stressaantunut ja ahdistunut edelleen. Ne ovat tunteita, jotka ovat läsnä päivittäin. En ole oikeastaan missään vaiheessa ollut huolissani vauvasta, enkä ole pahemmin niitä huolia mielessä pyöritellytkään. Nyt on jo pikkuisen tilaa tullut, että pystyn myös olla huolissani hänestä. Ja se jos mikä on hyvää merkkiä! Vauvan kuulumiset kiinnostavat enemmän, haluan tulkita häntä enemmän.

Onneksi kenenkään ei tarvitse olla siitä huolissaan, että meidän perheessä olisi joitain ongelmia. Ei ole. Minulla on maailman ihanin mies, jota oikeasti rakastan ja samoin tuntee toinen. Voidaan puhua asioista niin kuin ne ovat. Molemmat saavat kiukutella, joka kylläkin on harvinaista tässä taloudessa. Ukon kanssa on hyvä olla, hän saa minut hyvälle tuulelle hyvinkin pienillä asioilla. Ja hän tukee tässä. Hän on samaa mieltä, ettei minun kannata rääkätä itseäni. Yhtälailla minua ahdistavat asiat loukkaavat häntäkin.

Ja minulla on koira. Roni-poika kohta 8 v. Roni on meidän perheen ensimmäinen koira. Ostin sen rippilahjaksi saaduilla rahoilla, ja äiti ja isä sponsoroivat vielä takakäpälät. Sain ostaa Ronin, koska äitini oli minusta huolissaan. Olin sinä talvena masentunut ensimmäistä kertaa ja tarvitsin jopa osasto-hoitoa. Roni tuli, ja vakautti ja rauhoitti elämääni, ettei se kävisi liian raskaaksi kulkea. Roni siis on sankari-koira siinä mielessä, että hän on pelastanut minut nuoruuden villeimmiltä poluilta.

Roni on tuossa vieläkin, ei se ole vielä minnekkään lähtenyt. Olen siitäkin niin onnellinen, että se on nähnyt paljon minun matkassani ja nyt lopultakin ollaan löydetty se koti, mihin jäädään. Ja Roni on mielettömän onnellinen täälä. Se hoivaa lelujansa, pureskelee jopa luita ja on monin tavoin aktiivisempi kuin koskaan kerrostaloelämässä. Eilen se suuttui kun rullattiin matot pois lattialta, että saan tänään pestä lattian. HÄNEN PESÄ! No, ei mennyt puoltakaan tuntia kun Roni kävi hakemassa kopastansa lampaantaljan ja kuljetti keskelle olohuonetta maton paikalle ja vei lelunsa sen päälle. Katsotaanpas miten reagoi kun ollaan saatu hommat tehtyä ja matot takaisin paikoilleen :)

Kuppi on täynnä. Sinne ei mahdu montakaan pisaraa. Jos töihin joutuisin mennä, se falskaisi heti. Sen tiedän, siltä nyt tuntuu. On otettava narukerä esiin ja lähdettävä sitä purkaamaan pikkuhiljaa ettei se menisi enempää solmuun.

Saikulla oikeaan aikaan

2008-10-26T13:30:00.002+02:00

Onpa ollut mukavaa kun on saanut olla saikulla ja potea rauhassa mielensairautta. Kultakin ollut ihana ja murjonut niskat suht vetreäksi. Saanut avata sanaisen arkun ja puhua pahaa oloa pois. Vaikka hitaasti mieli siirtyy uuteen ajatukseen, on ajatuksen juoksut ollut nopeampaa kuin vapaapäiväkoomassa ollessa. Ja myös ukon suvulta tullut hyviä ajatuksia siitä miten tästä eteenpäin.

Ei, se ajatus ei ole kadonnut minnekkään. Vieläkin pyörii ajatukset siinä, josko itseään vahingoittaisi. Ja sehän siinä onkin se kinkkinen, kun se tuntuu oikeasti hyvältä vaihtoehdolta. Mielummin naulaan käteni seinälautaan kuin menen töihin, kirjaimellisesti.

Olen kahlannut koko syksyn työmaalla ja ajatellut sitä että pitää katsoa kaikki kortit ennen kuin jää kokonaan pois. Näköjään alkaa ne kortit olla katsottuna, panokset pysyneet yhtä kovina, eikä minulla ole enää pääomaa mitä lyödä pöytään. Olen antanut oman panokseni ja peliä on jatkettu. Olen vipannut omaani muille ja nyt on kukkaro tyhjä. Pitäisi päästä toisten pelaajien pussille, mutta se ei ole aina mahdollista. Toiselta vippaaminen ei tunnu hyvältä, koska on tottunut pelaamaan omilla panoksilla. Tämä pelipöytä on vaikea pelata, koska se vie enemmän kuin antaa. Jakaja tässä pöydässä ei ole reilu. Se ei koskaan anna omaa panostaan, se vain vie voitot.

Elämän ei kuulu ollakkaan reilua, sitä se ei tule koskaan olemaan. Mutta kun ajattelee tämän hetkistä tilaani, minun on oltava itsekkäämpi. Tuntuu että vauvakin on kasvanut mahassa huomattavalla harppauksella kun olen saanut reppuun lisää riimejä. Vauva tarvitsee minua ja vakaata mieltä. Se on onnellinen jos minäkin olen. Se stressaantuu jos minä stressaan. Tämä sairausloma on siis täysin perusteltua. Pelissä ei ole pelkästään minun mielenterveys, vaan myös tämän syntymättömän lapsen tulevaisuus. Miten vauvallani voisi olla hyvä olo jos olen koko ajan kuin perseelle ammuttu karhu? Ei mitenkään. Muutenkin stressaava ympäristö sillä kaikkine meluineen ja pomppuineen, ja minä kiukuttelen hänen kasvuhormonitasapainon pillikuralle. Sen täytyy loppua! Jos minulla on paha olo koko syksyn ja en saa levätä ennen lapsen syntymää tulen olemaan lapselle kiukkuinen. Sen tiedän. Vaikka kuinka tulevaa nyyttiä rakastaisinkin, se että olen väsynyt valmiiksi ennen hänen tulemistaan, ei saa minua kohtelemaan häntä kuin aarretta. En ymmärtäisi häntä, en pystyisi ylipäätään käsittämään miltä hänestä tuntuu. Minusta tulisi vain ruokkija, ei äitiä.

Hetken vielä hengähdän ja katson sitten missä pöydässä pelaan ennen äippälomaa.

Shii's song

2008-10-24T16:19:00.002+03:00

Eilinen ilta jatkui sitten väsyneissä merkeissä. Ensinnä piti ukolle tiuskia sitä, että aina sen pitää silloin olla myöhään töissä kun minä olen yksin kotona. Itkustelin siinä illan, ja sitten tulikin jo paha olo. Tuntui ettei jalat kanna. Sinnikkäästi kuitenkin käytiin yhdessä kaupassa ja syötiin ruokaa. Silti, heikotus jatkui ja menin pitkäkseni sohvalle. Vasenta lapaakin vihloi, tuntui niskassa ja rintalihaksessa asti. Ei oikein saanut kunnon asentoa mitenkään. Marko herätti että tulisin sänkyyn nukkumaan. Aamuyölläkin kättä vihloi niin julumetusti, etten tiennyt miten päin olla. Silti sain nukuttua.

Aamulla kun oli aika nousta ylös olo olikin mainio. Aamurutiineihin pompahdin kuin pitääkin. Rontin kusetuksen jälkeen kaatuikin seinät. Heikko olo palasi ja jalat lähti alta. Ylitsepääsemättömältä ponnistukselta tuntui ylipäätään kävely ja laukun pakkaaminen. Piti oikein lattialla käydä istumassa kun tuntui että reidet pettävät just. Soitin neuvolaankin, että onkohan raskausmyrkytys vai mikä on. Sain lääkärille ajan. Kaikki oli ok, missään mitään vikaa. Antoi kuitenkin saikkua vlopuksi juurikin tuon niskakivun takia. Sanoi että lähdetään tällä liikkeelle ja seurataan vointia. Voimaton olo on edelleen. Varpaita palelee ja pää on puuroa. Niin pahaa heikotusta ei ole, koska en ole tehnyt yhtään mitään. Söinkin kunnolla, mutta eipä se ruoka oikein tunnu helpottavan juurikaan tätä heikotusta.

Tein Beckin depressio-testin ja sain 23 pistettä, mitähän sitten tarkoittaakin. Neuvolantätiä viime kerralla kiinnostikin tämä minun masennus-paniikkihäiriö-tausta ja enhän niitäkään kommentoinut juuri mitenkään, tuskin edes myönsinkään. Sai minut kiinni, tämä minun yllättävä heikotus on stressiperäistä. Lekuri kuitenkin oli vakuuttunut työkyvyttömyydestäni ja kirjoitti sen saikun.

Täytyy se myöntää, olen masentunut. Puhun paljonkin töissä, että pitäisi saada jollain konstin saikkua. Jopa sanon, että pitääkö tässä katkaista käsi, että pääsee saikulle. Huomasin tänään, etten vitsaile asiasta. Oikeasti tarkoitan sitä, että voin satuttaa itseäni niin, ettei minun tarvitsisi mennä töihin. Silti tahdon olla töissä, ettei tarvitse yksin kotiin jäädä. "Tarvitsen töitä, että pää pysyy kunnossa", sanon. Ristiriita. Näyttää siltä, että menen töihin satuttaakseni itseäni lisää. Menen siksi töihin, että väsyisin. Menen siksi töihin, ettei minun tarvitsisi olla yksin ja näkisin parhaimmat työtoverini...

Tänään teki mieli viiltää.

Ajatukseni ovat sairastuneet.

Olen niellyt sen myrkyn, josta minua on huomautettu.

Mitä tästä eteenpäin?

En tiedä, pärjättävä on yksin ilman ammattiapua niin kuin viime kerrallakin

26+0

Ahistaa!!!

2008-10-23T17:43:00.002+03:00

Tämän päivän ohjelmassa olisi ollut siivousta, mutta luovuttaa täytyi siitäkin hommasta. Eilen vielä jaksoin jotain pientä tehdä, mutta tänään en edes senkään vertaa. Vain pientä järjestelyä. Tuntuu etten yksin voi tehdä mitään! Riemuiset ovat vapaapäivät, kun stressi ei hellitä otettaan. Kokoajan pyörii vain stressi-ajatukset päässä. Paskankeruu viikot ovat saavuttamassa ultimaalista huippuaan *naps* Stressaan jopa vapaaehtoisista hommista, mihinkään en jaksaisi ryhtyä ja kaikki rimat tuntuvat olevan niin korkealla. Ja tämä paskaisuus ahdistaa. Peilaan itseäni paskaisesta lattiasta suoraan sanottuna. Paska ämmä kerta kaikkiaan!

Maailmani on muuttunut. Ennen pystyin jättämään asiat omalle alalleen, mutta nyt kaikki jää pötsiin ja nousee välillä suuhun pureskeltavaksi. Märehdin stressiä, en sulata sitä, se jää vellomaan. Vaikka olen kullan kainalossa paossa pahalta maailmalta, pahamaailma iskee vatsan kautta ja nousee ylös suuhun. En ole turvassa. Muurissani on reikä, josta tullaan sisään muttei lähdetä.

En ole pitkään aikaan saanut töistä tyydytystä, päin vastoin. Vaikka saisin kiitosta, minä haistatan sille pitkät ja pidän kiitosta automaattisesti valheena. Työ ei ole sitten elokuun jälkeen antanut tyydytystä. Koen totaalista riittämättömyyttä. Kaikki repii minun selkänahkaa, ihan kuin minun täytyisi tehdä kaikki. Miksi minusta tuntuu aina tältä? Kuitenkin kun katson omaa jälkeäni saan hävetä silimät päästä. Minä en pysty tekemään enempää!!! En pysty, jokin asia vastustaa. Väsymys, stressi, riittämättömyys, ristiriita, hormonit.

Osa sanoo, ettei minun pidä tehdä sitä eikä tätä vauvan takia, mutta kuitenkin näen itseni ainoana, joka sillä hetkellä siihen tilanteeseen pystyy vastata, ja minä teen sen, oman ja vauvani terveyden uhalla. Viime viikolla varsinkin sain sen huomata, tuli vaaratilanne jota olen koko ajan pelännyt, ei siihen tilanteeseen huudostani huolimatta kukaan tullut auttamaan, ei edes henkilö jonka olisi pitänyt tulla auttamaan. Seurauksena kohtu oli pari päivää hellempi. Olen väsynyt ja väsyneitä ovat työtoverini. Joka vuorossa joutuu lukemaan toisten kasvoilta kuinka väsyneitä he ovat. Pitää lukea sitä, kuinka paljon minun on tehtävä heidän puolestaan. Mutta nyt minua ahdistaa, olen pari päivää ollut kuin tikku paskassa työmaalla ja en ole tehnyt niin paljoa vaikka olisi pitänyt. Hävettää. Mutta toisaalta, enhän minä ole kuin taloudellinen rasite koko kämpässä!

Vihaan sitä yli kaiken. Olla rasite. En halua, että minusta sanotaan niin. Ja minusta on sanottu niin, pomoni sanoi. Olen taloudellinen rasite terveydentilani takia, eli raskauden takia. Olen korviani myöten ympäröity rakkauteen ja pomoni kehtaa haukkua sitä taloudelliseksi rasitteeksi! Ei, en pääse tästä ikinä yli. Minä sen keskustelun ajan toivoin ettei se sanoisi sitä, mutta se sano. Olisi vain sanonut mikä on sen hetkinen työtarjotin ja tarvitsee siihen tekijän. Ei niin että kun sinä olet taloudellinen rasite niin siksi tarjoamma vain tällaista ratkaisua. Miksi ihmeessä hän sitten vielä suostuu minulle tarjoamaan töitä? En käsitä! Sääliä? Vai merkitseekö työpanokseni jotain oikeasti? Minun on vaikea uskoa siihen, että olisin tärkeä. Kukaan ei ole korvaamaton ja minä sen tiedän. Silti tahdoin katsoa kaikki kortit, koska en tiedä mihin ihmeen koloon olisin sitten pääni tunkenut.

Nyt kärsin ja kärvistän. Vapaalla stressaan, työssä stressaan. Vedän pellenaamarin kasvoilleni ja nauran lujaa, ettei kukaan vain näe, että jalkateräni ovat vereslihalla.

Tahdon lomaa, että saan paskaisen lattiani puhtaaksi! Tahdon hetken itselleni, joka ei valu sormien välistä hiekan tavoin. Tahdon sen hetken olevan pehmeä nalle, jota saan rutistaa niin pitkään kuin jaksan. Se nalle antaisi voimia, että saisin tämän peilikuvan kuntoon.

25+6

Parasta pitkään aikaan animaatiorintamalta

2008-09-17T16:04:00.000+03:00

Suosittelen niin lämpimästi että iha silimät kostuu!

100. blogaus

2008-09-17T11:33:00.002+03:00

Jaa, sitä ollaan tuhrittu bloggerin mukaan nettiä 100:n postauksen verran. Onneksi olkoon Istuallaan blogi. Palkitsen itseäni virtuaalisella niska-hartiaseudun hieronnalla.

Pitkästä aikaa sai inspiraatiota kirjoittaa tänne edes jotakin. Pahoittelen blogin tason laskua. Ehkä tästä seuraa parannus.

Iltalehdessä oli tällainen mielenkiintoinen artikkeli, jossa vanhemmat ovat tuomittu päiväsakkoihin lapsiensa kurittamisesta. Valtion kassaan kilahti siis yhteensä 180 euroa, ja lapset tienasivat kukin 120 euroa, mikäpä siinä. Huomaan tässä asiassa ristiriidan, joka on kummallisen lastensuojelulain aikaan saannosta. Lastensuojelulaissa ei määritellä tarkkaan lapsen etua, vaan kaikki fyysinen kuritus vanhemmilta on lastensuojelutoimenpideuhalla kielletty (sakko, huostaanotto, sosiaalitapausleima). Valtio voitti itselleen rahaa, ja ehkäpä näistä lapsista kasvaa mallikelpoisia kansalaisia, koska heidät on opetettu kotona sietämään julmuutta. Tukistaminen ja luunappi ovat mielestäni sallittuja, kunhan voima on kohtuullista. Kevyt läpsäytys olkavarteen olisi myös mielestäni hyväksyttävä teko, mutta liiallinen voima muuttaa senkin lyömiseksi, jota en voi rangaistuksena hyväksyä millään muotoa.

Nurinkurista tästä tekee sen, että ainakin itse olen saanut kokea ruumiillista kurittamista, ihan siitä syystä että olen tehnyt tuhmuutta ja korvissani on ollut liikaa vaikkua. Itse ainakin mitä muistan näistä tapahtumista, ne vähän aikaa itkettivät, mutta kyllä minä nykyään kiitän siitä, että minulta on otettu turhat luulot pois heti kättelyssä. Minulta on pesty kaksi kertaa suu mäntysuovalla, ja toinen kerta piisasi sitten aika hyvin. Tukistettukkin on, ja syytä on ollut. Tai noh, ei se ole kuin oma vika kun yrittää itse rimpuilla irti tukistuksesta. Aina on irti päästetty kun on rauhoitunut kuuntelemaan.

Onko siis maha-asukista kasvamassa jotenkin erilainen lapsi ( joku muukalainen) kuin minä? Miten minun lapseni tietää ilmoittaa heti välittömästi sosiaalityöntekijöille kun äippä/isi on ottanut letistä kiinni? Satuttaako kurittaminen lasta tänä päivänä jotenkin enemmän kuin ennen?

Kouluissa ollaan kovasti helisemässä siitä kun koululaiset käyttäytyvät opettajia alistavasti ja kurittavat mielivaltaisesti tovereitaan. Nii'in, lapsen väkivaltaa ei saa enää lopettaa väkivallalla, vaan on pystyttävä puhumaan kuuroille korville tilanteessa kuin tilanteessa. Ei, tämä väkivallaton keino ei ole koskaan ollut ennen käytössä, joten miten meidän sukupolvi sitten osaa puhua häiriökäytöksiselle. Asia on ratkaistu terveydenhuollossa siten, että annettaan lapselle käytöshäiriösairaus, joka toimii filtterinä katsoessa lapsen toimia. Eihän sairaan vanhuksen väkivaltaisuuteen vastata väkivallalla, eihän?
Itse olen huomannut, että jos antaa ja sallii aggressiivisesti käyttäytyvän vanhuksen käyttäytyä aggressiivisesti, tilanteessa ollaan kusessa. Johtoaseman saavuttaa puhumalla ja kiinnipitämisellä. Valitettavasti, aikuisiin ihmisiin tepsii vain samat vanhat konstit, joita sai ennen soveltaa lapsiin. On otettava kiinni fyysisesti, eli suljetaan omaan tilaan tai omaan otteeseen tai pysäytetään katseella ja näytettään se kaapin paikka tavalla tai toisella. Kyllähän mielenterveyspotilaatkin saavat raivotessaan 5 valkotakkia niskaan ja piikin persiiseen. Se on väkivaltaa se, mutta sehän on tässä tapauksessa hoitoa/"itsepuolustusta".

Ihmettelen kun keskustelee aiheesta oman ikäisten tai vanhempien kanssa, kaikilta on tullut kommenttia siitä että kurittaminen on tehnyt vain hyvää. Varsinkin kun on itse saanut valita aseen, millä kurinpalautus annetaan. Jos vaihtoehtona on ollut vain se nahkavyö soljella, siitä on jäänyt enemmän pahaa mieltä kuin itse valitusta pajunvitsasta.

no joo..

Maha-asukille kuuluu hyvää. Puolessa välissä mennään ja vatsaan on tullut lisää pyöreyttä. Viime perjantaina oltiin rakenne ultrassa ja kaikki näytti olevan oikein hyvin. Istukka takaseinämällä ja noussut hyvin ylös, joten ei ainakaan ole synnytyksessä tiellä. Puhuttiin sitten äitin kanssa puhelimessa noista mitoista, kun pään mitta tahtoo tämän kanssa olla nyt päivän jäljessä, mutta kuulemma minulla ja isosiskollani on ollut ihan sama juttu, että muuten vastataan viikkoja mutta päät ovat olleet pienet. Mitat siis:

Raskauden kesto 20+0
BPD 44.38mm (pään halkaisija) 19+3
AC 147.91 mm (vatsan ympärys) 20+0
FL 32.9 mm (reisiluun mitta) 20+2
HC 170.85 mm (pään ympärys) 19+5
Paino 332 g

Kaikki näytti hyvältä, joten ei syitä huoleen. Jatketaan kasvattamista.

20+5

Ultrakuvia 21.7.

2008-08-19T22:02:00.007+03:00

Pää tuossa alhaalla ja käsi menossa suuhun :)

"Ja tästä saadaankin mitat" tuumas ultraaja. Toinen illistää

Ripakinttu, mikäs tuossa potkiessa :)

"Kukkuu"

Väärinpäin, mutta siinä on jalkaterä ja muhkia reisi

Eli ultrassa korvien välisen mitan ollessa 5 päivää pienempi kuin arvioitu siirtyi laskettu aika päivämäärään 30.1.2009. Tuolloin siis virallisia päiviä 12+3.

Kalevan kirkko

2008-07-15T00:18:00.001+03:00

Viimeisen kerran ihailen tätä öistä maisemaa. Kalevan kirkon pääkallotornia pääsee harvoin tästä kulmasta ihailemaan. Tämä oli kaunista seutua, ja ennen kaikkea rauhallista. Koti toimi turvapesänä kaikille maailman asioille, ja täällä myös tuli tehtyä paljon arvokkaita muistoja. Vaikka täälä silloin tällöin kummittelikin, on tämä kaikin puolin tarjonnut meille kodin.

Hyvää yötä, itse jatkan ikkunan pesua.

Muutto

2008-07-14T14:00:00.003+03:00

Muuton hetket ovat käsillä. Koska on kyseessä uusi rakennus niin nettiyhteyden saamisessa kestää hetkinen. Päivittelen blogia sitten kännykällä, joten huonolaatuisia kuvia on odotettavissa kuvatekstien kera.

Vatsa kasvaa, joka on ihan mieletöntä. Tuntuu uskomattomalta, että kyllä tämä on oikeasti hengissä vaikka sen kuulumisia pääsee kurkistamaan seuraavaksi keskiviikkona doplerilla. Äitille kerroin eilen. Oli vain huonossa paikassa ettei hirveästi sen puhelun yhteydessä pystynyt avoimesti asiasta keskustella. Myöhemmin illalla sitten soitin vielä, ja äiti oli kovin onnellinen uutisesta. Toivoo, että tämä syntyisi silloin laskettuna aikana, ettei siitä vain tule horoskoopiltaan kaurista. Pikkusisko kun on tyypillinen jästipää-kauris, niin vesimies olisi sitten ehkä vähän helpompi persoona. Tiedä häntä, tässä muutenkin yhteistä eloa viettää kaksi sarvipäätä niin kyllä se kolmaskin menisi siinä samassa.

Palataan asiaan sitten muuton jälkeen :)

Tänään 12+1, viimeinen kokonainen päivä vanhassa kodissa.

Kaikkea voi toivoa

2008-07-11T12:41:00.002+03:00

Ja niin kuin eilen illalla pyysin toivomustähdeltä hyvää oloa ja iloista mieltä arkeen niin sainkin sitten toisenlaisen "arjen". Yöllä heräsin siihen kun oli ihan pirun kylmä, tärisin ja tutisin. Sitten iski makia pissahätä ja vattaa väänsi ilkeästi kun niin äkkinousun tein. Sitten unenpöpperössä joutui vielä pähkäilemään, että mistä ihmeestä saan lämmikettä. Eilen tosiaan vietiin kaikki peitot ja vaatteet uuteen kotiin. Onneksi löytyi fleece-takki, sen kanssa lämmin ja uni tuli äkkiä. Aamulla sitten pari torkku painallusta ja kyljen kääntelyä. Ei, nyt ei pystynyt olla kuin oikealla kyljellä. Vasemmalla kyljellä sattuu ja selällään möyrii ja välillä kipuilee. Onnellisen kivulias herätys siis. Kävin vessassa, toisen kerran, ja kolmannella kerralla vatsa väänsi löysät. Noh, pääasia että toimii vaikka löysästi. Olin syönyt aamiaista normaalisti, käynyt suihkussa ja lenkittämässä koiraa. Istui koneen ääreen puolen kupillista kahvia mukanani, ilman kahvileipää. Puolen tunnin päästä kun olin menossa keittiöön niin yskän puuskan ryydittämänä oksensin jälleen kahvit ja limat.. Jee.. Ja koska kello jo käy jo sikanautaa niin oksentamisen jälkeen joutui vääntämään vähän lisää leipää kitusiinsa, että jaksaa lähteä töihin riehumaan. Merkit ovat lupaavat, saas nähä pysyykö edes tolpillansa.

Aamu on mennyt ilman tupakkia ihan hyvin. Tämä nikotiini-inhalaattori on tosi hyvä, mutta ei sitä jaksa imeskellä niin paljon kuin olisi suotavinta. Otan siis vähän väliä tötsyä. Ei siitä mitään kummempaa. Maistuu nikotiinille, mutta ei niin vahvasti kuin purukumi. Inhalaattorin nikotiini "pölystyy" ja jää lepäilemään suun limakalvoille, kipristelee jos imaisee satsin kielen päälle. Tuota kannattaa imeä suupielestä niin kuin piippua pössyttelisi. Otan töihin kuitenkin nuo mikrotabit mukaan. Voi siinä olla ihmettelyä kun hoitaja pössyttelee vähän väliä tamponi-asetin näköistä pilliä.

11+5

Niin ahkeraan arkeen

2008-07-10T23:35:00.003+03:00

Tässä ollu viime päivinä ihmetystä siitä, onko koko mukula hengissä. Jotenkin tuntuu vain hassulta ettei nipistele enää pitkin päivää. Iltaisin kuitenkin se tuntuu kun mahan sisällä tuntuu sellaista pörinää. Ihan kuin pieni kissa kehräisi. Se kutittaa, mutta sitä ei voi raapia. Sängyssäkin kaikista parhain asento on selällään. Vasemmalla kyljellä maatessa tuntuu oikein kunnolla, kuinka toinen roikkuu. Vihlonta ei lopu, ellei käänny takaisin selälleen. Joku siis on napakkaasti kiinnittynyt oikealle puolelle, sieltä puolelta ne sydän äänetkin löytyi. Oikealla kyljelläkään ei ole hirveän kiva nukkua. Silloin pitää kääntää itseään hiukan enemmän nenälleen ja tukea alimmaisella kädellä vatsaa, muuten tuntuu ilkeälle. Maha-asukki ei myöskään hirveästi tykkää tästä puoli-istuvasta asennosta kun sohvalla röhnötän läppärin kanssa, eikä pahemmin siitä että istuu niin että farkut painaa. Iltaisin muutenkin joutuu availla housunnappia, että tuntuisi paremmalta.

Muutto alkaa olla jo hyvällä mallilla. Tällä viikolla ollaan päästy viemään tavaraa autotalliin, ettei täälä kämpässä enää paljoa pikkuhilpettä ole kuin muutaman laatikollisen verran. Isot tavarat ja huonekalut viedään viikonloppuna. Levitetään sitten meille ilmapatja tänne vuoteeksi. Muuta ei oikeastaan tarvitse.

Huomenna töihin. Jee. Onhan tässä ollu jo aika pitkä loma, mutta tämä viimeinen viikko on kyllä ollut muuta kuin virkistävä. Kämppä on kuin lähtevä laiva ja joutunut raahata autoon kamaa. Ekan erän viemisen jälkeen olenkin sitten kärsinyt kipeästä niskasta ja pohkeista. Tänään on ollut suht vetreät jalat. Onneksi on suurin piirtein painavimmat nyssykät viety, joita yksin pystyy kantamaan. Ja mikä parasta, nyt mennään rappuset kerran alas ja se on siinä. Ei ole enää rapuissa kiipeämistä!

Lisään huomiseen stressiä sitten kertaheitolla. Huomenna en polta ainuttakaan savuketta. Piste. On ihan turha palata töihin ja opetella takaisin tupakkataukoihin. Nyt kun palaa takaisin on kaikista järkevintä jättää tuo opettelu kokonaan väliin. Muuten vain syntyy liian kiusallisia tilanteita.

Loma tavoite saavutettu, olen onnistunut lihomaan pari kiloa! Nyt on pikkasen pläskiä mitä kuluttaa, eikä tarvi elimistön alkaa popsimaan olematonta lihasmassaa. Minkäs sille tekee kun työ on suhteellisen fyysisesti rasittavaa, ja ruokatauko+antimet ovat sitä mitä ovat. Toivon vain, ettei noita heikotuskohtauksia hirveesti työpäivän aikana tulisi, kun työpäivä sisältää vain kahvi- ja ruokatauon. Nyt on oikeastaan laittanut leipäpalan tai hedelmän suuhun parin tunnin välein, sillä tavalla on nuo heikotukset pysyneet aisoissa.

Nyt koisiin ->

Rest in peace

2008-07-09T18:11:00.003+03:00

KATILI

Miksi nikotiinilaastari ei sovi raskaana oleville

2008-07-09T14:36:00.006+03:00

Parin päivän googlettamisen jälkeen löytyi vihdoinkin perustelu, miksi nikotiinilaastari ei sovellu raskaana oleville. Suurimmissa osissa lähteitä mainittiin vain ettei nikotiinilaastaria suositella. Enhän minä sitä purematta niele, että sanotaan vain että ei suositella. Pitää pystyä perustamaan väitteensä johonkin muuhunkin kuin persekutinaan. Itse en ainakaan maalaisjärjellä saanut pähkäiltyä mitään perustetta miksi ei voisi nikotiinilaastaria käyttää. Tänään, vihdoin ja viimein, löytyi linkki suomi24.fi-keskustelupalstalta suoraan lyhyeeseen ytimekkääseen artikkeliin:

Nikotiinilaastari vaaraksi sikiölle

[Anna Niemelä 4.1.2006, 14:41]

Nikotiinilaastarin käyttö raskausaikana on sikiölle vaarallisempaa kuin äidin tupakointi.

Nikotiinilaastareita käyttävillä naisilla sikiövaurioiden riski oli kaksi ja puoli kertaa suurempi kuin tupakoimattomilla, selviää Espanjalaisen Valencian yliopiston tutkimuksesta.

Tulos selittynee sillä, että nikotiini imeytyy laastarista sikiöön suurempina pitoisuuksina ja eri reittejä kuin tupakansavusta.

Tutkimukseen osallistui lähes 80 000 naista. Se on julkaistu Obstetrics and Gynecology -lehdessä.

Olkaa siis naiset ystävällisiä ja antakaa tuo tieto neuvolan terveydenhoitajille, että osaisivat perustella itseään paremmin. Tupakoitsijalle ei välttämättä (ei ainakaan minulle) riitä tieto siitä, että inhalaattorilla ollaan saatu hyviä tuloksia. Purukumia minulla on jo täälä ja niitä viime raskaudessa popsin vaihtelevalla menestyksellä. Nyt olen kokeillut ottaa pari purkkaa, mutta nikotiinin maku saa aikaan kakomista, vaikka miten nätisti yritän sitä pureskella ja lepuuttaa ikenessä. Onneksi olen tänään saavuttanut jonkinlaisen kyltymisen huipun tähän tilanteeseen ja raivostun aina sille syöpäkäärölle ulos mennessä. Vaikka kuinka yritän olla sytyttämättä, vanha tapa sytyttää, ja vaikka savu maistuu pahalta, vetelen silti henkosia normaaliin tyyliin.

Vuonna 2005 lopetin tupakoinnin laastarin avulla. Se on helppo, koska tietää saavansa koko ajan nikotiinia. Tietää, ettei tarvitse muuta, ei edes sitä savuketta. Purukumissa on se huono puoli, että sitä otetaan silloin kun mieli tekee. Palkitaan siis sitä tuskan tunnetta niin kuin tupakalla konsanaan. Sama muissakin lyhyt vaikutteisissa tuotteissa, palkitaan sitä tupakanhimon tunnetta. Itse kuitenkin tiedän, en selviä ilman nikotiinikorvaushoitoa, koska minä en osaa sanoa riittävän topakasti ei. Olen itseeni niin mahottoman kyllästynyt tästä syystä. En jaksa tapella, ja aina kun tulee totuttu tilaisuus polttaa, käytän sen hyväkseni tavalla tai toisella. Se, että kotona on tupakkaa ja nikotiinipurkkaa, otan mielummin ne puolenvälin henkoset kuin mällin.

Siis, inhalaattori vai mikrotabit? Lähdempäs tätä pohtimaan apteekkiin.

Höh, ketään ei kiinnostanut kommentoida minun suloista pikku pömpökkää, saatika minun upeita testivoittajan-boksereita! Toisaalta, sateenkaarentynkä kuvattuna kännykällä on toki paljon kauniimpaa katseltavaa kuin läski. Minulla on siis luonnonkauneudesta kiinnostunut lukijakunta, jee!

Alkaa viikko 11.

2008-07-07T01:11:00.005+03:00

Toissa yönä ravasin vessassa 4 kertaa. Vatsassa pidettiin juhlia ihan selvästi. Aamulla kun heräsin, kattelin masua ja huomasin haalean, mutta selkeän viivan; linea negrahan se siinä! En ollut oikein uskoa silmiäni, mutta pakko se oli kun Markokin sen näki. Ja ei se voinnut tulla pikkareistakaan, kun niitä ei kerta jalassa yön aikana ollu (röhöm, köh köh). Nappasin sitten tänä aamuna kuvat navasta ja masusta, olkaapa hyvät.

Linea negra. Ilmestyi viikolla 10+6, kuvattu viikolla 11.

Alamasu pömpöttää aamusta alkain. Viikko 11. Huomatkaa bokserit.

En tiiä, tänään jotenkin tuntuu että masussa puhalleltaisiin saippua kuplia. Alkaa sillai hassusti kutittamaan tuolta mahanahan alta, mutta ei sitä pysty raapimaan. Ilmavaivoja vai voiko jo näin varhaisessa vaiheessa huomata liikettä? Ihmeellistä odottamista.

Iltasateenkaari

2008-07-03T23:05:00.002+03:00

Eikä edes sada.

Nälkä

2008-07-03T21:43:00.004+03:00

Mieletöntä, miten helposti tulee näläkä. Vaikka on juuri vetäissyt hedelmän tai leipän niin silti tulee sellainen raivokas ruuan tahto, joka pistää pään ihan sekaisin. Soittelin jopa Markollekkin, että mitä tehdään, mulla on ihan kaamee näläkä. Noh, ukko tuli kotiin niin samoilta narinoilta lähdettiin hakemaan pitsat. Ja kylläpäs oli sitten tyytyväinen olo koko loppu illan :)

Tänään masulle ei kuulu mitään erikoista. Ei pahoinvointia, ei väsymystä, suhteellisen seesteistä on tämän odotus. Paitsi tuo näläkä, vaikka maha on täynnä niin silti eläimellinen vaisto käskee ottaa vielä lisää, ja tämä tyttö kiskaisee.

Pieniä nipistelyitä tuntuu aina silloin tällöin, riippuu aina vähän omasta ergonomisesta asennosta. Välillä kolottaa oikeaa puolta, välillä vasenta puolta. Taitaapi olla siis vain kasvukipuja. Alussahan minulla oli n. 3 viikkoa kestäneet alavatsa kivut, ja ne olivat kivuliaammat kuin edellisellä kerralla. Pistän arpikudoksen piikkiin. Viime vuonna pikkujouluissa kelkkasafarin jälkeen nousin vähän tyhmästi ja tuntui kuin häpyluusta revähti jotain irti. Vähän aikaa olin kaksin kerroin, mutta se meni aika pian ohi, illalla kun oli taas ilmaisia puudutteita tiedossa. Vaikka nuo kivut laittavatkin huolimittarit kaakkoon ajattelen silti positiivisesti. En keksi mitään, mikä voisi tämän kullannupun viedä meiltä pois. Viimeksi sopi flunssan ajankohta Myyn kuolinviikkoon, nyt ei olla sairasteltu, ja tupakkaa olen onnistunut jo vähentämään puoleen.

Olen hirveä, poltan vieläkin vaikka tiedän tästä pikkuisesta sisälläni. Enkä tahdo sille aiheuttaa mitään harmia, ja kuitenkin jatkan. Valitettavasti tämän sorttinen vähentämistyyli sopii minulle paremmin kuin seinään lopettaminen. Ajattelin olla ilman nikotiinikorvaushoitoa, ihan siitä syystä otan siis tätä vähentämistä, että tajuan sen itse, etten tosiaankaan tarvitse tupakkaa. Ja mikä parasta, kulta lopettaa minun kanssa. Se on kuitenkin sen verran kauemmin polttanut kuin minä, niin tahdon tukea myös häntä tässä ja tehdä tämän yhdessä. Sillä tavalla onnistutaan molemmat paremmin kun yhdessä tehdään. Ei jää sitten kummallakaan kaihertamaan se viimeisen tupakan katkera sauhu kun ne on yhdessä vedetty. Ainakin itsestäni tiedän, että en kestä jos toinen vielä saa sauhutella ja minä en. Sortuisin ja polttelisin piilossa. Sellainen halpamakkara tämä tyttö tämä.

Tänään myös leikin Tarzania. Meillä on kaappiin piilotettuna 10 vuoden Tieteen Kuvalehdet, koska ei olla oltu varmoja halutaanko ne heittää mäkeen. Käytin tilaisuuttani hyväksi ja päätin näiden lehtien kohtalon olevan molokissa. Otin ison muovisen muuttolaatikon ja kasasin lehdet sinne. Kappas vain, en jaksanut nostaa kuin sohvan päälle koko arkiston. Otin sitten sylillisen lehtiä ja vein molokkiin. Meinasin kuolla matkalla, ne lehdet painoi kuin synti! Kyllä sitä sanomalehtiä vie kerralla ainakin 6 säkkiä mutta näitä aikakausilehtiä ei jaksa viedä kerralla kuin 3 vuosikertaa. Loput lehdet sujauttelin kahteen muovipussiin ja roudasin pois. Sinne meni vanha paska, lällää.

Vielä on paljon pakattavaa, mutta oikeastaan loppu alkaakin olla sellaista tavaraa, joka on Markon sotkua, josta minä en sitten hirveästi voi tietää mikä on thö plään.

Huomenna aamulla ennen sianpieremää siirrytään tekemään kurkistelu kierrosta tulevaan asuntoon.

Näin tänään aamulla unta, että olin uudessa keittiössäni, avasin vesihanan ja ajattelin että olen todella onnellinen tässä uudessa, omassa kodissani :) Oli järjettömän hyvä fiilis!

10+4

Dishes

2008-07-01T14:09:00.003+03:00

Tämä aamu alkoi suht normaalein kuvioin aamukahilla. Muutaman hörpyn jälkeen sainkin sitten kunnon yskän puuskan ja samalta istumalta piti juosta vessaan. Paljaan kahvin oksentaminen ei ole suotavaa, maistuu näet aivan tautisen pahalta. Jotkut ovat ehkä selanneet koko blogin alas ja huomanneet sielä killuvan tarran. Käykääpäs kurkkaamassa tässä välissä jos että vielä ole sitä tehneet.

Kyllä. Olen liittynyt odottajien kerhoon jo aika päiviä sitten, mutten ole sitä tänne blogiin tahtonut vielä huutaa. Sen verran tuo keskenmeno vaikuttaa vieläkin, ettei uskalla ihan kauheasti hehkuttaa. Eka neuvola käynti oli perjantaina viikolla 9+5. Siinä löpistiin niin kuin ennenkin ja laadittiin sotasuunnitelmaa lääkäri ja ultrakäyntejä varten, muuttohan on tässä kohta käsillä joten nämäkin käynnit pitää hoidella sillai sopivasti kun vielä on tampereella kirjoilla. Kokeiltiin kuunnella sydänääniäkin. Mitään ei kuulunut, valitettavasti. Mutta mittaripa poimi useita 160+ sykkeitä! Tällä kertaa sisälläni on elävä sikiö, kerta niitä lukemia kalastettiin useampi. Itsellä sydän mulahti (kirjaimellisesti) kun kuulin terkan puhuvan noista sykkeistä. Olemme siis pitkällä. Tämä ensimmäinen neuvolakäynti oikeastaan aloitti siteen muodostamisen maha-asukkia kohtaan. Olin lähes sata varma, ettei tästä tule yhtään mitään, kun ei ole pahemmin mitään oireita. Pari pahoinvointi aamua, ei väsymystä, ei pahempaa kiukuttelua (paitsi pari päivää ennen neuvolaa). Paino toki on noussut, se on ollut lomatavoitteena muutenkin hankkia pari lisäkiloa. Tällä kertaa päästään ainakin pitemmälle :)

Dishes ->

10+2

Päivitystä :)

2008-06-28T21:15:00.002+03:00

Aika on hurahtanut taas menemään kovaa kyytiä. Lomaa on lusittu jo 2 viikkoa ja vieraita on käynyt ja reisun päällä itsekkin oltu. Toissa päivänä tuli ihanana yllätyksenä kummi-tyttö perheineen käymään. Käytiin särkänniemessä ja katsomassa uutta kotiamme. Päivä oli mitä onnistunein. Muutenkin jäi postaamatta noita testituloksia, tuli pikkusisko ja Markon kummityttö viikoksi tänne lusimaan niin eipä siinä sitten pahemmin kerenny blogata.

Toteutin uhkaukseni ja ostin itselleni dressmannilta miesten testivoittaja-boksereita 6 kpl. Ovat kyllä loistavia, eivät valaha persvakoon ja nivuset saavat olla rauhassa silikoni saumoilta. Ja tosiaan, farkkujen kanssa mukavaa kun eivät jaa kankkua sillai typerästi neljään osaan. Suosittelen kaikille lämpimästi tällaista mielenosoitusta naisten pikkuhousujen laadun parantamiseksi.

Ja rakot. Duoderm ei ollutkaan niin hyvä vaihtoehto kuin aluksi ajattelin. Sekään ei tahtonut pysyä niin hyvin paikallaan. Mehiläisvaha halkeili lämmöstä ja tarttui sukkiin kiinni ja liukui näin pikkuhiljaa pois rakon päältä,. Tulipahan vaihdettua sidosta useammin. Toisaalta tarttunut mehiläisvaha ei tahtonut lähteä suihkuttamalla pois haavasta, joten niihin jäi hyvät suojaavat kalvot paranemista ajatellen. Vasta kun oli kunnolla ruvettunut, laitoin suojaksi jälleen compeedin ja tällä kertaa se pysyi, kiitoksia duodermin jäännöksien. Pari päivää annoin olla ja ei ruvennut haava märkimään. Sitten vain puhdistusta ja rasvausta ja sukkaa päälle. Nyt on kantapäät ehjät :)

Ja mitäs tulikaan Blackmore's nightin keikkaan, oli vallan huippua settiä. Keikka oli hintansa väärti. Jaksoivat soittaa pari tuntia, joka tuntui menneen viuhahtain ohi. Kotona kelloa kun kelloa katsoi ei ollut uskoa, että ne vetivät pari tuntia putkeen. Ja eiväthän he pelkästään blackmore's nightin tuotantoa soittaneet, loppuun heittivätkin deep purplea ja rainbowia. Tuli siinä jännä fiilis, eipä enää tämän ikäinen pääse kuulemaan alkuperäisen kaverin soittamana noita biisejä livenä.

No joo. Pakkailu kutsuu. Ensi kuun puolen välin aikaan onkin sitten muutto, ja kaikkea muutakin jännää :)

Rakot

2008-06-05T14:34:00.002+03:00

Toissa päivänä tuli siniset popot testattu ja kuten arvata saattaa, rakot ilmestyivät kantapäihin ja oikean jalan MTP1-niveleen. Tästä riemastuneena kävin hakemassa apteekista rakon hoitoon tarkoitettuja compeed-laastareita, päkiälaput, rakonehkäisypuikkoa, rasvaa ja duodermia. Ja eikun rakkoja hoitelemaan.

Laitoin jo apteekissa compeed-laastarit paikoilleen, mutta eiväthän ne siinä pysyneet. Sissinä kipuun tottuneena koputtelin kuitenkin menemään, enkä pahemmin välittänyt vaikka sattuikin. Varmasti kävelytyylistä kuitenkin näkivät ihmiset, että hahaa, siinäpähän kärsit kengistäs. Kotia päästyäni katselin tulosta.

Vasemmassa jalassa kaksi pientä rakkoa kantapäässä, vaikka kerkesivät puhjeta jo ennen apteekkiin pääsyä. Avohaavat siis.

Oikeassa jalassa kantapäässä oikein kunnon rakko, Leveyttä 2cm, pituutta 0,5cm ja tämäkin aukinaiseksi repesi kotimatkalla. Myös MTP1-niveleen oli hiertynyt pikkuinen rakko, mutta oli pysynyt ehjänä.

Pesu ja kuivaus ja compeed-rakkolaastarit suojaksi.

Eilen illalla katselin sitten näitä laastareita. Rakkojen kohdalta laastarit olivat valkoiset ja paksut, eli siis laastarit olivat imeneet eritettä, hyvä. Compeed poisti myös kivun, joka täytti odotukset. Otin kuitenkin laastarit pois katsoakseni mitä rakoille kuuluu. Täytyy sanoa, etten taida enää compeedia laittaakkaan rakkojen päälle, ainakaan aukinaisten. Compeed jättää ihon liian kosteaksi, eli erite jää lillumaan iholle ja ympärillä oleva iho maseroituu eli vettyy. Rakot olivat puhtaan punakat, mutta mitään edistystä en oikeastaan havainnut. Ehjä rakko oli pysynyt muuttumattomana, eli eipä siis mikään kummoisempi hoitolappu tämäkään. Yöksi tein seuraavan hoidon:

Kunnon suihkutus ja kuivaus. Avoimien rakkojen rasvaus bepanthenilla (kunnon kerros ilman levittämisiä), suojaus tehdaspuhtailla taitoksilla, kiinnitys sukalla. Puhkaisin ja tyhjensin ehjän rakon ja sama rasvaus, suojaus ja kiinnitys.

Aamulla ukkovarpaan vieressä ollut rakko oli parantunut :) Avoimet haavat olivat kuivuneet jo sopivasti, eli maseroitunut iho oli normaalin näköistä ja rakon päälle oli muodostunut suojaavaa kudosnesterupea. Hoidoksi suihkutus, kuivaus, pieni tippa bepanthen-rasvaa ja duodermit. Duoderm kyllä pysyy paremmin paikoillaankin kuin compeed, joten eiköhän anneta olla vielä huomisen jos toisenkin nämä laput jaloissa. Katsotaan miten käy.

Mutta tosiaan, vaikka kuinka ensiapuoppaissa sanotaan ettei rakkoa saa puhkaista niin se on paskapuhetta. Miten ihmeessä rakko voi parantua jos nahan alla on soluja "tuhoavaa" kudosnestettä ja aiheuttaa painetta? Parhain hoito ehjille rakoille on puhkaisu, puhdistus kudosnesteestä, suihkutus, kuivaus ja imevä painetta poistava suoja (taitokset). Näin nahka kuivuu äkkiä takaisin paikoilleen ja pääsee taas nauttimaan rakottomuudesta.

Huomenna testaankin tuon rakonehkäisypuikon ja kerron miten käy :)

1. Testi

2008-06-05T12:36:00.002+03:00

Eilen aloitin testin. Testaan onko miesten alushousut paremmat, kuin naisten pikkuhousut. Näin kesäisin kun ilmat lämpenee ja hikoilee enemmän niin nivustaipeethan siitä riemastuu ja alkaa laulaan hoosiannaa, ja kyllä raavituttaa. Viimekesänä kuljin pari viikkoa boksereissa, yksin kertaisesti nivuset oli niin pahassa kunnossa. Huonot työhousutkin ovat viimeinen niitti, hiostavat vielä enemmän.

Testissä on tällä hetkellä miesten testivoittaja-alushousut, Dressmanin alkkarit.

Yllättävän hyvä istuvuus, vaikka munakuppi etupuolella rypistelee. Oikeastaan munakuppi tuo vapauden ja ilmavuuden tunnetta vaikka alushousut muuten pitelee kannikoita mallikkaasti. Ehdottomasti parhainta näissä saumauksissa on sen helevetin silikoninauhan puute. Käännetty kangas ja saumaus, mitä sitä turhia silikoneja lisäämään. Farkkujen kanssa varmasti hyvät, koska muoto ei jaa perskannikoita kahtia (eli pikkuhousun rajat eivät korostu farkkujen alta). Tukee siis takapuolta juurikin oikeista kohdista.

Naisten alushousuihin tungetaan väen vängällä mitä erikoisempia turhakkeita, kuten juurikin silikoninauhaa saumoihin. Ja se hiostaa ja kutittaa. Luulin kerran ostaneeni hyvät silikoonittomat alushousut, mutta erehdyin. Muoto venyi hyvinkin äkkiä ja kanttauksien alla oli kuin olikin kuminauhaa joka vääntyili ja kääntyilikujassaan ja tuntui ennen kaikkea epämiellyttävältä. Samalla saumaompeleet olivat normaalia keskemmällä, joten ärtyipäs siinä sitte toinen kohta. Ostin jälleen "hyviä" alushousuja, mutta niissä on valitettavasti silikonia, joten kärsittävä on.

Entäpä sitten naisten bokserit. Eipä oikein sellaisia ole, lähimpänä taitaa olla hotpantsit. Hotpantsit eivät ole muotoilultansa ainakaan minun vartalolle suunniteltu. Vyötärö edestä menee navan korkeudelle ja takaa muoto antaa juuri suojaa, että persvako peittyy. Vaikka takapuoli peittyy mallikkaasti, niin pari askelta ja kangas on persvaossa ja kankut paljaina. Ei voi ymmärtää tätä muotopuolisuutta... Minulla on haastava perseenmalli.

Pitäisikö kerätä rohkeutta ja suunnata dressmaniin ja saada myyjä ihmettelemään mieltymystäni miesten boksereihin? Se ainakin pelastaisi nivustaipeeni ja äitin ja isin suunnitteleman takapuoleni :)

Teen sulle temput ja paskannan poreammeeseen

2008-06-04T14:00:00.003+03:00

Olipa ihastuttava herätä päivään. Laahustelin kahvinkeitintä kohti kun silmäni osuivat häpeilevään koiraotukseen. Raasu kyyryssä tärisi ja luimisteli kulmien alta. Jahans, oksentanut tieten taas matolle. Keittiön matossahan sellainen komeilikin, mutta kun paskan haju tunkeutui sieraimiin kurkkasin myös kylppäriin. Sielä oli koiran kokoinen läjä paskaa! Tästä riemastuneena kävin polttamassa savukkeen ja aloin siivoamaan. Roni häpeili vieressä koko ajan, tärisi ja alisteli vaikka sille nättiin sävyyn puhuttelin ja rapsuttelin. Kait se itseänsä häpesi, kun teki omantunnon vastaista. Ajatteleepa sitä ite omalle kohdalle, kumpi tuntuu paremmalta, se että paskoo housuun vai se että paskoo vaippaan? Itse ainakin ajattelen, että on parempi kusta ja paskoa vaippaan kuin se että vahingot olisivat housuissa/lakanoissa. Housuun kuseminen hävettää, mutta vaipassa homma on tallessa ja turvassa eikä sotki ainakaan pahasti muita paikkoja. Sotkeminen taitaakin olla tässä häpeän tunteessa se juttu. Autuas tunnehan se on kun suoli ja rakko ovat tyhjiä, ei sitä voi hävetä. Samahan se menkkojenkin aikana, hävettää ihan saamaristi jos tulee ylivuotoa, tai sitten että joku vielä sen haistaa.

Blogataampa sitten räteistä. Nainen on sellainen kumma otus, että joka elämän vaiheessa on käytettävä jos jonkin sorttista rättiä housuissa. Kun on menkoista selvinnyt niin sitten alkaakin jo virtsan karkailu. Seksikäs tämä meidän toosa... jos ei ole valkovuotoo, sitten on menkkaverta tai sitten hiivaa tai pissaa... Kaikenlaista pikkuhousunsuojaa on siis markkinat pullollaan, yörättiä, päivärättiä, pissarättiä, stringirättiä, extrasuperhyperrättiä, tippasuojaa, smoolia, miniä, miniä, normaalia, extralargea ja largea. Mutta kuitenkin, näillä räteillä on muutakin eroa kuin pelkkä hinta ja koko. Jotkut toimivat oikeasti, jotkut taas eivät ole todellakaan hintansa väärtejä. Aloitetaampa huonoimmasta parempaan:

Always:

"Kaikkien aikojen raikkaimman Always-suojan ansiosta voit tuntea olosi raikkaaksi aina ja kaikkialla" www.always.fi

Nojaa... Always ei jätä pulaan... Alwaysilla ei ole mitään muuta hyvää kuin hyvät markkinapuheet ja kosteuspyyhkeet. Yksinä menkkoina joutui pikkuputiikissa käydä, ja sielähän ei ollut muuta valittavana kuin juurikin näitä kosteuspyyhkeillä varustettuja siteitä. Vallan mainio idea, kosteuspyyhkeet siis, mutta kun itse asia eli side on sekundaa niin ei siinä enää kosteuspyyhkeet paljoa pelasta. Rätti kyllä istuu kuivana hyvin pikkuhousuissa, mutta siivekkeet eivät tahdo pysyä sitten millään paikallaan. Aina falskaa reunoilta runsaimpien päivien aikana. Imukyky on heikko. Jos istuu pitkään tai yöllä käyttää niin aina persvaon kohdalta pääsee vuotamaan yli, joskus myös etupuolelta. Kosteana rätti on kans kostea. Se jättää kauhean märän olon tunteen, jopa niukemman vuodon aikana - jos märkyys on raikasta niin sitten markkinapuheet pitävät paikkaansa-. Ei siinä, läntti housuissa ei ole niin paha miinus kuin se, että rätti alkaa kosteana haisemaan. On kauheaa istua always-side housuissa ja nuuhkia sitä kuukautisveren lemua. Varsinkin silloin kun on vielä kavereita ympärillä. Always suojaa siis pikkuhoususi kriittisimmältä kohdalta, mutta se ei suojaa päälyshousujasi, nenääsi, eikä tee oloasi mukavaksi. Se saa miettimään kuukautisia koko käytön ajan. Älkää siis käyttäkö Alwaysia.

Liberesse:

"Libresse-siteet - todellista varmuutta päivin ja öin" www.libresse.fi

Tässä on hyvä rätti, joka toimii rättinä huomattavasti paremmin kuin Always. Libresse imee eikä korosta kuukautisten hajua niin paljon kuin Always. Libresse toimii, mutta syy miksi en ole pitkään aikaan käyttänyt johtuu huonosta kiinnittymisestä. Libresse ei pysy paikallaan. Se irtoaa pikkuhousuista aina jommaltakummalta puolelta ja on rullalla jostain kohtaa. Ei tarvitse olla mitkään hirveät urheilusuoritukset kun side on jo rullalla ja karvoissa kiinni. Kyllä, tämän siteen tarrat kyllä tarttuvat pöheikköön, mutta ei pikkuhousuihin. Tässä on syy, miksi en ole neljään vuoteen näitä siteitä ostanut. Mainospuhe varmuudesta, se pitää osittain paikkaansa. Libresse on varma side, jos vain pysyisi paikoillaan.

Vuokkoset:

"Kotimaiset Vuokkoset ovat mukavia ja varmoja kuukautissuojia. Siteet ja pikkuhousunsuojat pysyvät paikoillaan säilyttäen muotonsa kovassakin menossa." www.vuokkoset.fi

Tämä on paras rätti, mitä vain voi käyttää! Ne ovat hinta-laatusuhteeltaan erinomainen valinta, ja käytössä parhaimmat mitä voi käyttää. Vuokkoset ovat mukavia ja varmoja kuukautissuojia. Ja ennen kaikkea, ne pysyvät paikoillaan! Vuokkoset ovat hyvin imukykyisiä. Tuore veri imeytyy siteeseen jopa puolessa minuutissa ja pinta tuntuu sen jälkeen kuivalta. Olo pysyy kuivana ja side tuntuu huomaamattomalta. Se ei myöskään päästä hajuja lävitte. Vaikka yön jälkeen rätti olisi piripintaan täynnä, tuntuu olo kuivalta ja side on pysynyt paikallaan. Tämä on täydellisin kuukautisside, mitä voi vain käyttää.
Ja vuokkosia voi käyttää myös imevänä haavatyynynä, tästäkin on kokemusta ja oikein hyvin toimi, erite imeytyi siteeseen eikä jäänyt pussin pohjalle lillumaan.

Ei siinä, kuukuppi houkuttelee vieläkin vaikka rättejä käytänkin. Kestävää kehitystä kestoilusta :)

Kuukuppikunta

Kotia kohti

2008-05-27T10:07:00.003+03:00

Aah, kohta alkaa kesäloma (kolmen viikon päästä)!!! Aika kun tahtoo aina livahtaa niin salakavalasti ohi niin se tarkoittaa, että lomapäivätkin ovat jo ovella. Ja vielä kun pääsee muuttamaan niin tietääpähän mitä sitä lomapäivinä tekee, sisustaa!

Kaikista harmillisinta ja kivinta on ollut nyt tässä vaiheessa huonekalujen sijoittelu paperille. Meillähän tämän hetkinen olohuoneen sisustus on pumpattu ääriään täyteen, mutta huonekalut ovat kauniita ja ennen kaikkea mukavia. Sohvan sijoittelu ratkaisee screenin ja projektorin paikan. Ruokailutilan seinälle tai olohuoneen seinälle tulisi sitten "Hobitti" eli tuo ylileveä hyllystö/vitriini. Ja miksi se on yli leveä, johtuu siitä, että se tulee väkisin jonkun oven päälle n. 10cm. Mutta toisaalta, pohja on niin mainio, ettei meillä ole yhtään huonetta, joka jäisi labyrintin päättyväksi pääksi. Koko huoneiston pystyy kiertämään. Eli jos Hobitti tulee jonkun huoneen oven päälle, sinne pystyy kiertämään muutakin kautta.
Meillä on paljon myös sellaisia turhia kalusteita, joista ei tahdottaisi luopua. Esimerkkinä on Markon puolelta perityt katajasta käsintehdyt sohvapöydät, pyöreä ja neliskanttinen. Niiden sijoittaminen tulee olemaan haaste. Vanha olohuoneen vitriini on palasina ja alaosat toimittavat tällä hetkellä kirjahyllyn virkaa makkarissa. Alaosat ovat kuitenkin niin käyttökelpoisia, ettei niistä tahtoisi millään luopua. Ovet ovat vielä tallella, joten ne muuntuvat vielä komeroiksi. Mutta kun katsoo kokonaisuutta, meillä ei oikeastaan ole mitään muuta kuin matalaa tavaraa. Eteisessäkin on yksi vanhan hyllystön alaosa istuma-/kenkäsenkkinä, ja toimittaa virkaansa siinä enemmän kuin hyvin.

Ongelmaksi asti päänvaivaa on tuottanut minulla myös tämän tietokone pisteensijoittelu. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, ettei tietokonetta saa sijoittaa mihinkään huoneeseen, vaan sen pitää olla julkisesti olohuoneessa kaikkien helposti saatavilla, niin kuin nytkin. Makuuhuoneeseen sijoittaminen on toki jo nyt vaihtoehto, koska noita huoneita piisaa, mutta kun tulevaisuutta katsoo, niistä huoneista tulee joskus makuuhuoneita. Omasta kokemuksesta kuitenkin tietää, että tietokone makkarissa aiheuttaa tietynlaista levottomuutta ;) Valitettavasti ei ole vain mitään sopivaa kulmaa, mihin sijoittaa tämän vanhan tietokonepöydän tällaisenaan. Ikeasta sentään löytyy sopivia palapöytiä, joten L-muotoisen pyödän saisi suht helposti rakennettua. Suorapöytä ei ole täysin virkaansa toimittava kun kyseessä on PC.

Nyt kun tulee toisenlaiset verhoratkaisut (vihdoinkin!) on ommeltava uusia verhoja kasapäin :D Harmittaa vain, että Finlaysonin sakura-kuosia ei enää pakasta saa. Se on minun lemppari ollut siitä asti kun sen löysin ja sivuverhoiksi tein. Nyt tänne muuttaessa sain sakura-verhokokonaisuudesta täydellisen, kun löysin juuri oikeaa sävyä olevaa kappakangasta. Elokuvateatteri punaisella verholla löytyy siis meidän olohuoneen ikkunasta. Kaikki jotka ovat asuneet verhokiskoilla varustetuissa 60-luvun kerrostaloissa tietävät, minkä pituiset ja malliset verhot sellaisen kämpän kokoseinän ikkunaan menee. Sakuroista tein vain paneelin-malliset, joten saa nähdä, miten ne istuvat sitten verhotangolle pimppauksen jälkeen. Tai jos sopivat nyt sitten ollenkaan talonhenkeen :(

Sielä aletaan olla jo pikkuhiljaa oikeasti valmiita!

Turkanen

2008-05-25T15:41:00.001+03:00

Pistetään jälleen levy soimaan :)

Mai Otome - do your best

Saber Marionette - successful mission

Kulttuuria

2008-05-21T09:56:00.002+03:00

Tampere-talolla 6.6. Sinne siis!

Ja huomenna komediateatteriin katsomaan Neljä Vasenta, nykysirkustaidetta.

ARGH!!!

2008-05-14T17:50:00.002+03:00

Ne soittaa aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä, nimittäin puhelinmyyjät ja -tutkijat!

Voin sanoa, että numerooni soittaa puhelinmyyjä keskimäärin 2 kertaa päivässä. Joskus jopa viisikin kertaa, joskus vain kerran. Tänään kun olin menossa yövuoron jälkeen nukkumaan niin eiköhän täti soittanut ja toivottanut hyvät huomenet ja kysyi onko hetki aikaa. Ei siinä yön valvoneena enää kiinnostanut olla kohtelias ja tylysti sanoin että olen menossa nukkumaan, että jaksan mennä vielä yövuoroon. "Voisinko soittaa myöhemmin uudelleen?" "ÄLÄ TÄNÄÄN"! Nyt hetki sitten soitti joku tutkija jostakin laitoksesta. Nyt kiinnostuminen oli nolla, suoraan luuri korvaan. Yleensä tutkimuksiin osallistun, mutta nyt ei voi mitään.

Yleensä pyrin olemaan ystävällinen tämän sorttisille soittelijoille ja jään kuuntelemaan ja heittämään läppää, mutta mutta... Näitä firmoja on aivan saatanasti ja jos minun pitää joka firman edustajalle vastata niin minä istuisin puhelin kädessä tieten koko työviikon, jos viikonloppunakaan saa olla rauhassa. On kauhistuttava ajatus, että numeroni on satojen soittajien listoilla, ja kaikkien on jossain vaiheessa minulle soitettava. Vuodessa se tietää monta soittaja kontaktia. En minä jaksa sitä määrää turhuutta! Harmittaa vain, että raivoni ei ole yksistään sen yhden soittajan aiheuttama, vaan koko soittelija ringin. Kokonaisuus on ärsyttävä!

Eilen soitteli Soneran kaupittelija. Tyttö oli jo valmiiksi lyöty ja väsyneenä molemmat käytiin keskustelu läpi. Tarjosi puhelin pakettia, johon vain vastasin, etten hyödy heidän paketti tarjouksesta mitään. Kiitti ja moi, asia pihvi. Myyjä joka uskoo perusteltuun kieltäytymiseen jättää hyvän maun. Tungetteleva tapa on raskas myös kuulijalle, ja saa aikaan sarvien nousemisen.

Onko sinulla hetki aikaa? Onko myyjällä hetki aikaa? Jos molemmilla on, keskustelu voi olla oikein virkistävä molemmin puolin. Varmasti soittaja haluaa myös piristää omaa päiväänsä ja saada takaisin hyvää kohtelua, käytöstä ja ehkä pari vitsiä.

En kuitenkaan tahtoisi laittaa numeroani kieltolistalle, juurikin niiden helmien takia. Mikäsen ihanempaa kuin soittaja joka vääntää persoonallisesti murteella ja muutenkin vitsailee ja osoittaa kiinnostusta siitä, mikä on tämän hetkinen tilanteeni. Varsinkin silloin, kun minulla ja myyjällä on se hetki aikaa. Kerran höpöttelin puolisen tuntia tällaisen miehen kanssa. Sen lämmittävän keskustelun muistan vielä näin parin vuoden takaakin :)

Työviikkoni eivät ole koskaan samanlaisia. Teen kolmevuorotyötä. Siksi pyydän, jos olet se joka minulle soittaa, kunnioita sitä, että minä nukun mihin vuorokauden aikaan tahansa, ja ihan syystäkin. Jos herätät minut, ole ystävällinen ja pahoittele ja lopeta keskustelu ja soita useiden tuntien päästä uudelleen, ehkä sitten minulla saattaa olla aikaa. Älä turhaan jaarittele, saat minut raivostumaan ja näen sitten stressiunia, ja nukkumisesta ei ole enää mitään hyötyä. Herään väsyneenä ja stressaantuneena, kiitoksia puhelinmyyjän tungettelun. Näin tänä aamuna kävi. Työssäni olen vastuussa ihmisten hyvinvoinnista, elämänlaadusta ja hengestä, joten vireystilallani ja stressitasollani on merkitystä työn laatuun. Miettikääpäs näitä seikkoja kun soitatta, miten tulette vaikuttamaan näin pienellä asialla muutaman kymmenen ihmisen elämään, vain sillä pienellä soitolla jossa saatatte kuulijan raivonpartaalle. Toivottakaa vaikka kauniita unia, sekin jo pelastaa tilanteen!

Heitämpäs minäkin kuraa

2008-05-13T18:41:00.004+03:00

Tosiaan, uudistunut blogilista... röhöm röhöm.

Minua suuresti tympäisee kuinka hitaasti heillä nykyään tapahtuu tämä tilastointi. Ja kun blokasin tuon kenkä-kuvan, niin blogilista piti sitä haamupäivityksenä. Muutama päivä sitten pyörähti silimät päässä että miten minun blogi voi olla luetuimmat listalla muka sijalla 158, sitten seuraavana päivänä joku tuhat ja risat ja nytten saan ylpeillä sillä, että blogini on lähes lukemattomin blogi.

Sijoitus luetuimmat-listalla 15160 (laskenut sijalta 1718) (blogeja listalla 15175)

Vanhassa blogilistassa heitot eivät olleet noin suuret ja blogini tilasto pysyi siinä 4500-5500 välillä pitemmän aikaa.

Lisäksi harmittaa suunnattomasti, että suosikkien päivittymiset ovat päin persettä. Meni vuorokausi ennen kuin lista päivitti yhden suosikki blogini, vaikka postauksia oli jo tullut pari kappaletta lisää. Saamattomuutta?

Pitäisiköhän sitä blogaajien jalkaantua ja jättää uppoava laiva? Perustetaan uusi siirtokunta, joka nousee runsaaseen kukoistukseen ja tulee olemaan tuhat vuotinen valtakunta...

...näh...

Pikkupojan käytöstä

2008-05-13T14:43:00.003+03:00

Luulempa että blogini päätyy varmaankin nyt KRP:n listalle tuosta otsikosta. Kyseessä ei ole pikkupojan käytöstä vaan käytöksestä.

Käväsin äsken partsilla. Suihkulähteen viereen asteli noin 10-vuotias poika. Poika laski pikkusen verkkareita ja kusaisi suihkulähteeseen. Hetken päästä poika käsillään samaista kohtaa alkoi äyskäröimään, pitäähän sitä jälkensä peittää. Ravisteli hetken käsiänsä ja siirtyi suihkulähteen toiselle reunalle ja työnsi kasvonsa suihkulähteeseen. Poika pesi kasvonsa ja suki vielä tukkaa muutamia kertoja vedellä. Mikäs siinä, onhan urea hirveän tehokas ihon kosteuttaja.

Niin pieni määrä pissiä ei tuossa määrässä vettä mitään tee, mutta periaatteessa poika ansaitsisi nuhteet. Tuohan on laissa kiellettyä toimintaa, julkisilla paikoilla pissiminen siis.

Mikähän siinä on, että ala-asteikäisille pojille tulee tarve kuseksia paikkoihin, jonne ei saa pissata? Meilläkin ala-asteella pidettiin kaikille luokille luento siitä, miten poikien pitää pissata pyttyyn. Mies opettaja piirsi taululle hienon sarjakuvan aiheesta, missä kohtaan pitää seisoa ja mihin kohtaan pitää sihdata. Jos ei seisten osu niin sitten pitää istua. Luento johtui siitä, että jotkut pojat (punaisista poskista päätellen meidän luokkalaisia) olivat innostuneet kusta uimahallin saunankiukaaseen. Että näin.

No, tässä postauksessa paljoa mitään pointtia, mutta tätä kirjoittaessa tulee mietittyä pikkupojan elämää syvällisemmin. Minulla ei ole veljiä, joilta olisi voinut ammentaa tietoa pikku-pojan elämästä ja aivoituksista. Kyllähän minä paljon leikin poikien kanssa, mutta ei se ole sama asia leikkiä dinosauruksilla kuin asua saman katon alla veljen kanssa. Kymmen-vuotiaan pojan leikit ovat kyllä jossain määrin kehittyneempiä ja älyllisempiä kuin tyttöjen leikit. Pojilla tuntuu olevan leikeissään hieman korkeammat tavoitteet, kuin tytöillä. Mutta silti, pojat on poikia ja rajojen kokeilua harjoitetaan myös pissimällä vääriin paikkoihin.

Sinällänsä ei se pissaaminen niinkään yllättänyt, vaan se, että poika pesi kasvonsa sen jälkeen ja suki vielä tarkkaan tukkansa. Aivan kuin sorsa. Tiesikö hän kenties tehneensä tuhmuutta, josta seurasi puhdistautumis riitti? Eikö parempaa paikkaa voinut keksiä kuin saukonpuiston suihkulähde? Mikähän oli se ajatus, joka tekee suihkulähteeseen kusemisesta perusteltua? Mitähän Freud sanookaan tämmöisestä seksuaalisesta kehitysvaiheesta?

(P.S: ownataan kirjoitus uudistuneelle blogilistalle)

Ideapark löytö

2008-05-09T12:31:00.001+03:00

Bianco popot.

Tuntuvat todella hyviltä jalassa. Tässä korkkarit joissa on mietitty kävelyominaisuuksia. Tasakorko jakaa kuormituksen tasaisesti jalkaan, ei pelkästään kantapäähän ja päkiään, tämä parantaa jaksamista. Ballerina malli on tehty napakkaksi. Kantakappi on vahvistettu ja pitää kantapään tukevasti paikallaan. Kärkeä voi säätää tarralla. Kävellessä jalkoja voi heitellä vapaasti, eikä kenkää tarvitse varpailla puristaa. Kopisevat kivasti ja silti askeltaminen tuntuu kevyeltä. Hyvä ostos!

Hyvät naiset ja herrat

2008-05-09T10:35:00.002+03:00

Ränkkykeinutuoli

T.i.l.a n moderni klassikko, niskakarvat pystyyn

2008-05-09T09:30:00.004+03:00

Tilan moderni klassikko oli tällä kertaa (7.5) tämän sorttinen kapine. Perustuoli oli oikein viehättävän näköinen, joka videolla esitettiin. Mutta sitten tulikin keinutuolin vuoro, ja selostus sen mukana, joka sai niskakarvani pystyyn.

Yksi seitsemästä muunnelmasta on keinutuoli. Se on nimensä veroinen – sen muotokielestä on perinteisyys kaukana. Tuolissa on hyvä istuin sekä metallin ja puun yhdistelmästä rakennettu moderni keinuva jalka. Sen keveys on kaunista. Jos haluaa, että verhoiltu mukava tuoli keinuu, niin tältähän sen pitää näyttää eikä keikkuvalta laiskanlinnalta! Nuorekkaan viisikymppisen luoja on yhä nuorekas itsekin: Kukkapuron viimeisin aluevaltaus on Kiina, jonka sisämarkkinoille hän on suunnitellut bambukalustemalliston. Ei kulu keinutuoli suunnittelijansa käytössä!

Olin kutakuinkin järkyttynyt, koska minun keinutuoli on juurikin verhoiltu keikkuva laiskanlinna! Ja se on juuri sellainen kiikku, jonka olen halunnut siitä lähtien kun sen ensimmäistä kertaa Sotkassa näin. Olisiko ollut vuosi 2005 kun sen bongasin, ja sillä hetkellä ei ollut 150 euroa ylimääräistä, joten tämä kiikku jäi kauppaan. Kävin sitä aina välillä katselemassa, kunnes se katosi. Viimeksi näin tampereella vuonna 2006 tämän tuolin, mutta katosi loppuviimein sekin sieltä. Viime jouluna antoi isi vinkin, että saan hankkia itselleni X arvosta sellaista, mitä ikinä olen halunnut. Muutama hetki meni, niin muistin sen; se kiikkutuoli! Alkoi Sotkan metsästys, josta tätä tuolia vielä saisi. Kalevan Sotkassa saimme hyvää palvelua. Myyjä selvitti, että kyseisen kiikun valmistus oli lopetettu ja pari kappaletta sitä on vielä jäljellä Kotkan Sotkassa. Marko lähti pikkusiskon kanssa sitä minulle hakemaan sieltä. Sielä heille tuli ylläri vastaan, ei siitä tuolista ollutkaan enää kuin jalkoja se pari kappaletta. Onneksi kuitenkin sellaisen myivät, katsoivat vain samaa sarjaa olevan istuimen jalkoihin ja homma oli paketissa. Sain haluamani tuolin vaivalla, ja se on paras keinu missä voi kiikkua! Tämä ränkyn mallinen laiskanlinna toimii loistavasti tehdessä käsitöitä, pelatessa wii:llä, kuunnellessa musiikkia, ihan mitä vain. Siinä voi heittää jalat syliin ristiin ja muutenkin öllätä ihan miten päin vain. Se ei kaadu.

T.i.l.a:ssa ei ymmärretä parhauden päälle. "Huippudesing" on vain myyntikikka rumalle kalusteelle. Ostakaa siis sellaista jota halajaa sydämen pohjasta, ei sellaista joka on markkinoiden mielestä parasta desingnia.

Hyvät naiset ja herrat, katsokaa ylös.

Oli synttärit

2008-05-05T09:16:00.003+03:00

Nyt on taas viikonloppuna riehuttu. Lauantaina olin tosiaan päivänsankari ja sen kunniaksi vanhemmat ajoivat itsensä tänne. Ensin syötiin ja juotiin kakkukahvit. Sitten käytiin katsomassa rakennusta, sielä ollaan jo pitkällä. Syötiin Ainossa ja Ilmarissa, isi tarjos. Vähän aikaa ihmeteltiin vielä yhdessä iltaa, kunnes Marko heitti kahdeksan aikoihin väsyneet matkalaiset hotellille. Suunniteltiin sunnuntaille pikavisiittiä Ideaparkiin, ja niin myös tehtiin. Kerittiin kiertää vain alakerta, turha ylös oli mennä kun ei ollut tarvetta tällähetkellä sisustaa. Löysin söpöt ja epäterveelliset kengät, äiti osti vielä jalokivigalleriasta minulle tiffany keijun. Tultiin takaisin kämpille, juotiin kahvit ja lähtivät sitten ajamaan takaisin kotiin. Mukavaa että kävivät.

Tosiaan, tulin lauantaina kotiin yövuorosta. Kävin kotimatkalla hakemassa kaupasta kakun ja ruusut itselleni. Marko oli jättänyt syntymäpäivälahjan pöydälle. Sain Hattivatti-mukin, Viivi ja Wagner-mukin jossa lukee "Tehdäänkö vauva?", kilo karkkia ja Kiroileva Siili 2- sarjiksien. Kävin suihkussa ja menin nukkumaan. Heräiltiin sitten kymmenen jälkeen kun sukulaiset yrittivät hanakkaasti minulle soitella onnitteluja. Laitettiin kämppää kuntoon ja käytiin vielä ostamassa keksejä kahvipöytään ennen porukoiden saapumista. Porukoilta tulikin lahjoja iso läjä. Äiti oli selvästi saanut jonkun intuition siitä, että meillä on sormukset vasemmissa nimettömissä. Ei olla kerrottu mitään, vaikka jo 7.2 annettiin lupaukset avioliitosta. Saatiin uudet tyynyt ja peitot! Uutta kotia ajatellen olivat ostaneet vaaleanpunaisen mariskoolin, se on hieno pokaali keittiön kulmaukseen. Harmaa mariskooli minulla jo onkin. Lahjoja on sitten vielä lisää tiedossa sitten muuton jälkeen :)

Tänään sitten on vuorossa koiran turkin trimmausta ja maalisävyjen metsästystä.

Saukot tuli takaisin

2008-04-28T11:10:00.001+03:00

Lauantai

2008-04-26T23:13:00.002+03:00

Ja viikonloppuvapaa. Mikäs tässä. Ostettiin pisteitä ja nyt kirby ja yoshi's cookie heijastuu kankaalle.

Silimät kierosa

2008-04-24T23:15:00.002+03:00

Täsähän menee ihan sekaisin! On ihan dägädägädää fiilis ja painetta silmissä. Syytämmä reisua hasasa, sielä kuulemma on hometta. Väsyttääki niin pirusti, kannattais painua pehkuihin jotta taas heräisi virkeänä ja energisenä vastuulliseen työpäivään.

Äkkäsin täsä ihan yks kaks. Jotain suurta ja buenoa on tiedossa vielä jopa tällä viikolla.

MULLA ON VIIKONLOPPU VAPAA!!!! *tap tap*

Mitenhän olis piknik? Mustaleimaa, sämpylöitä, tyrnimehua... aww... minun tuurilla kuitenkin vain nukuttaa, tai sataa vettä, joten sepä niistä haaveista.

Naatinto

2008-04-23T14:43:00.004+03:00

Kuviteltaa skenario: Kuuma kesä päivä, sisäpihan rauhallinen terassi maustettuna leppoisella musiikilla, parhaimmalla ystävälläsi ja kylmällä vaahtoavalla Guinnessilla. Ahh..

On siis kevät

2008-04-23T14:07:00.006+03:00

Tulipa tehtyä Rontin kanssa ihana lenkki. Vedin sitä piruuttani pitempää reittiä mutta paskiaista kiinnosti lähikulmien hajut enemmän. Annoin sen sitten lähteä viemään takaisin, tuli kuitenin päälle tunteroinen pyörittyä. Ihana mennä vanhojen kuusien ohi, niistä tuli niin raikas tuoksu että oksat pois. Tuntui hyvältä ja sai uutta energiaa. Ihana kevät!

Tässä mietiskellyt muuttamista. Olen selannut muuttofirmoja ja tehnyt tarjouspyynnöt palveluista. Jännä, että sivuilla kerrotaan aika hyvin palveluista, mutta tarjouspyyntölomakkeessa ei kuitenkaan ole sitten näille heidän palveluille erittely kohtaa. Ainoastaan omat tiedot ja mistä minne muutetaan sekä lisätiedot. Me emme ole oikein kykeneviä kantamaan tätä kaikkea itse. Itse kun olen pieni ja habaton ja Markolla taas rautapolovi niin revitään siitä huumoria. Vaikka pystyn töissä paiskomaan sataa kiloa läskiä, tarkoittaa se tosiaan paiskomista eikä kantamista. Tarvittais raavaita miehiä kantamaan ja kuljettamaan kamat uuteen kotiin, ja toki laatikoita tarvittis kans. Noh, tietääpä mihin tämän kämpän takuuvuokra hupenee.

Eilen tuli kurkku kipeeksi, tänään se on jo vähän kipeämpi ja perseestä tulee vettä. Kaiken kruunaa menkat kunnon repeilykivuilla. Eilen joutu olla kaksin kerroin välillä kun niin kovasti repi. Kuitenkin fiilis on hyvä ja energiaa löytyy.

Alampa siis vihdoin ja viimein pyykkäämään ja siivoamaan.

Harrastustoimintaa

2008-04-22T17:03:00.003+03:00

Nyt tuli tehtyä jotain mielenkiintoista. Lähetin yhteen lippukuntaan sähköpostia, josko alottaisi partion uudelleen muutaman vuoden tauon jälkeen. Partiota olen harrastanut jo 11 vuotta, taukoa on pidetty jo vuodesta 2005, jäsenmaksu taasen tuli maksettua viimeisen kerran vuodelle 2006. Yhdistystoiminta on ollut sydäntäni lähellä, ja nyt kun en ole minkään yhdistyksen jäsen niin jää ylimääräistä "yhdistysenergiaa" käyttämättä. Nyt kun kesällä muuttaa, olisi mukava aloittaa myös paikallisessa lippukunnassa toimiminen. Partiosta kuitenkin saa paljon uutta energiaa, niin miksipäs ei raskaan työn vastapainoksi jotain hauskaa ja yleispätevää.

Siinäpäs tärkeimmät :)

Sohvatyynyt

2008-04-21T16:11:00.002+03:00

Muhkuun tehdyt tyynynpääliset. Oli kaks puolista kangasta, joten isojen tyynyjen sivut on tahallaan harmaat. Pikkutyynyn toinen puoli musta ja toinen harmaa. Olispa ollut lisää tuota kangasta, on kaunista ja ylellisen pehmeää. Verhoilis divaanin tyynyn ja pikkutyynyjä. Kaikkee sitä oppii kun vain lähtee yrittämään. Hintaa näille tuli n. 32 euroa, hintaan sisältyy lanka, vetskarit ja kangas. Tekemisen ja katsomisen nautinto; priceless

Pelastus

2008-04-21T15:30:00.004+03:00

Omalääkäri soitteli tuossa kahdentoista korvilla, herättipä minut sopivasti "työskentelystä". Näin nimittäin unta töistä, oltiin vaihtelemassa kuivia asukkaalle, mutta pissaa tuli jo toista vaipallista sitä vaihtoa kohden. Edellisenä yönä näin unta että menin vanhat lakat päässä töihin että hiukset oikein törrötti pystyssä. Mutta kiitoksia kunnallisen omalääkärin, ei tarvinnut tehdä enää yövuoron perään unen mittaista työvuoroa :) All clean sano lekuri papa-näytteestä. Elikkäs sitten vasemman puolen outo ovulointi-kipu johtunee arpikudoksesta? Voi olla paljon mahdollista, kerta joulukuussa kelkkasafarin jälkeen revähti jokin häpyluuhun kiinnittyvä ligamentti. Sen jälkeen oikeastaan on ollut noita kipuja.

Oli muuten harvinaisen ihana yövuoro. Oikein sydäntä lämmitti kuinka hyvin kaikki sujui eikä tullut kiirusta! Ei tullut taaskaan syötyä, ylläri pylläri.

Pitäs varmaan lopettaa tupakointi, varmaan helpottaisi näihin stressi oireisiin. Pitää Markoa alkaa kunnolla tökkimään että nyt se loppuu. Kesällä helpompi lopettaa, kuumana kesäpäivänä tupakka ei oikein maistu muulle kuin kidutukselle, mutta nikotiinia on saatava..

Rietasin tuon edellisen kirjoituksen jälkeen. Kävin eurokankaassa ja löysin kivaa verhoilukangasta juuri sopivan kokoisen palan, että muhkuun saa uutta ilmettä. Itse en pitäny ollenkaan niistä raidallisista tyynyistä. Sitten ompelin uudet tyynyt. Onnistui vallan loistavasti, ainoastaan vetoketjujen ompeleminen tuotti harmaista hiuksia, sellaisia kun en ollut koskaan ennen ommellut. Hyvät niistä tuli, kelpaa minulle.

Nyt onkin jännää, rivarissa alettu tekemään tasoituksia, eli kohta pääsee värittämään seiniä oikeasti. Kauppalista tehty, nyt edetään loppu vauhdilla.

Nyt on pahamieli

2008-04-06T08:03:00.003+03:00

Todellakin. On niin paha mieli, että uskaltaako tässä mennä ollenkaan nukkumaan.

Viikko on ollut aivan kamala. Kaikki kiireellä ja liian paljon lepää omilla harteilla. Vaikka on koko viikon tehnyt ja yrittänyt niin sitten pitää tulla paskaa niskaan heti roppa kaupalla. Tekisi mieli alkaa tappeleen just nyt heti vielä kun keitto on kuumaa, mutta kaiketi tässä joutuu niellä sopan jäähtyneenä. Yöstä palasin kotiin. Aamurapsalla ja yön asioita mielessä pyöritelleenä ei voi muuta sanoa kuin että vituttaa. Vituttaa niin mahottomasti, ettei tässä ainakaan mikään mukava vapaa tule. Mukavaa mennä takaisin töihin, kun sielä tietää kaiken menevän jälleen päin persettä. Joo, tilanteen muka pitäisi paraantua, mutta eipä taida, sitä ollaan niin kauan tässä toitotettu, ettei enää usko riitä. Minä olen jaksanut hitusen pitempään kuin muut, mutta nyt alkaa itelläkin kitistä ruuvit ja mutterit. Ollaan jo niin väsyneitä, ettei tässä mitään enempiä hankaluuksia enää kaivattaisi. Mutta kyllä, hankata pitää. Ei tässä enää voi kuin ihmetellä, että mitä helevettiä minä tällä koulutuksella teen kun pitää tehdä niin päinvastoin hoitotyötä kun olla ja voi. Miksi hoitoa pitää huonontaa? Siksikö, ettei meillä tarvihtisi koulutettua henkilökuntaa olla? Mistähän minä motivaation saisin? Loppuun palaneista työtovereista ei paljoa heru, jokaisen rippeen joutuu omasta säkistä kaivamaan, samoin toveritkin joutuvat tekemään. Ainoa mikä vetää on halu tehdä oikein. Haluan tehdä oikein! Nyt on taas homma menossa siihen suuntaan, että ei voi enää tehdä oikein. En tahdo tehdä väärin. En halua tehdä asioita, jotka tiedän vääriksi. Tänä aamuna sain tietää, että olen itse ollut mukana vääryydessä täysin tietämättäni. Luulin, että asia hoidetaan kuten ennenkin, mutta asiaan olikin tullut muutos. Asia vituttaa, koska olisin hoitanut siinä tapauksessa asian alkujaan toisella tapaa. Vaikka SuPeriin kuulun ja taloon olen pinttynyt ei tee minusta edelleenkään Super-naista. Minäkään en voi tehdä oikein jos tieto ei kulje. Jos meille annettaisiin aikaa ottaa asioista selvää, niin hommahan olisi jälleen toinen. Mutta eihän meillä ole aikaa edes kirjata hyvin! Reisille menee koko homma.

Pitäiskö piruuttaan käydä juoksulenkillä, jotta jompi kumpi polovi niksahtaisi? Sillä keinolla ainakin saisi pällilomaa. Selekääki särkee niin pirusti, siihen on iskenyt ihan selevästi stressi, muutakaan syytä tälle selkäkivulle keksi. On nälkä, ei yövuorossa ole aikaa pitää 20min ruokataukoa, tokkopa ees kuuluu siihen...

Nyt tuli oikeasti itku silimään...

Viisaudenhammas

2008-03-17T10:25:00.003+02:00

Olen vielä niin pieni, että minulla kasvaa hampaita. Kyllä, imusolmukkeiden turvotuksen jälkeen ien puhkes, mutta eilen illalla sen näki. Oikealle alaleukaan tulee viisaudenhammas. Tutkailtiin muutenkin suuta. Alahampaat ovat jo kovasti menneet ristiin, kiitos ylös änkeevän tulokkaan. Aina ne on jonkin verran olleet ristissä, mutta eroa edelliseen tilanteeseen on tullut huomattavasti. Aika tilata hammaslääkäri aika. Viimeks olen käynyt hammaslääkärillä silloin, kun olin saavuttamassa maagisen 18 vuoden iän. Eilen onnellisena tapitin sitten kunnallisen hammashoidon sivuja. Olisihan se tuon toisenkin aika mennä, millohan lie viimeksi käynyt.

Hammaslääkärissä joutui pienenä muutenkin ravata ahkeraan. Omistin 9mm purentavian, jota hyvällä hoidolla ollaan korjattu. Nyt purentavika on 4mm. Voisi se olla enemmänkin, mutta en kersana tykännyt muovikojeiden pureskelusta. Sen kanssa jaksoin temppuilla viikon pari kunnes jätin pölyyntymään. Ei ollut minusta kivaa nukkua niiden kanssa, kun aamulla suu oli niin hellä, ettei pystynyt leipää syömään. Hampaatkin rupes sen kanssa heilumaan. Niskaveto oli ihan ykkönen, siitä en olisi tahtonut luopua ollenkaan. Se taas tuntui niin kivalta.

Onhan niitä kauhukokemuksia, niitähän on kaikilla. Itse en kammoa poraamista tippaakaan, mutta mitä puudutukseen tulee, sitä minä pelkään. Olin varmaan 5-vuotias, kun minulla eka maitohammas paikattiin. Poskihampaasta on kyse. Puudutus sattu kamalasti, mutta poraaminen ei. Ei kauaa mennyt, kun hammas mätäni. Se vasta kivaa olikin.. Uudestaan hammaslääkärille. Puudutus laitettiin ja hammasta alettiin laittamaan. Sattui ihan mahottomasti, tulehtunut kudos ei puutunut millään, vaikka kesken operaation laitettiin lisää puudutetta. Eniten minuun sattui puuduttaminen. En oikein ymmärrä, mikä helvetin ajatus niillä oli yrittää paikata mätää maitohammasta. Tieten saivat hampaan paikattua, tai ainakin pilalle porattua, kunnes sen keksivät, että tämähän hammas on maitohammas. Nips vaan poies. Muutama vuosihan siinä meni ennen kuin uusi hammas kasvoi.

Nyt jos tarvihtee porata, otan sen ilman puudutusta. Poraaminen sattuu yhtä paljon oli sitten puudutetta tai ei. Näin ainakin viimeksi. Ilman puudutetta porattiin kaksi hammasta, toisessa oli reikä ja toisessa taas ei. Ei sattunut sitten pätkän vertaa. Oli vielä sama hammastäti porailemassa, joka silloin minun hampaani mädännytti. Sille ennen tutkimukseen ryhtymistä muistutin, minkälainen show meillä joskus on ollut. Ei muistanut. Mutta kyllä vaan minä ja isi muistetaan.

Yritettiin tämän pennun purukalustoa laittaa kuntoon. En ollut koko toimenpiteelle mitenkään suopealla tuulella, vaan purin suuni niin tiukasti kiinni ku vain sain. Muutenkin alkoi tilanne ahdistamaan ja aloin sätkiin ja potkiin siinä hoitotuolissa. Hammaslääkäri yritti laittaa kapulaa suuhun, että olisi saanut tehtyä hommansa, samalla isi ja hammashoitaja yrittävät pitää minua paikoillaan. Tilanteesta sitten selvittiin, kun lääkäri luovutti ja antoi uuden ajan. Seuraavalla kerralla ei sitten kiukuttanutkaan enää :)

Nojoo, saattaapi olla nyt niin että soitan yhden puhelun kunnalliseen hammashoitoon :)

Sunnuntai-aamu

2008-03-16T12:18:00.002+02:00

Pata kiehuu, kohta syödään.

Marko tulee vessasta. Pääsen vihdoinkin itse sinne.

Nautin kun tukka on puhdas. Kohta täytyy se liata hiuslakalla ja kääriä pompulaan.

On hyvä fiilis, aivan tautisen hyvä fiilis.

Kumpa se olisi saanut jatkunut vielä tämän koko päivän...

Ajatuskupla

2008-03-15T15:33:00.002+02:00

Näin keväisin aina havahtuu ajatukseen, että mikä minusta tulee isona. Kauhea inspiraatio ja into kouluttautumisesta iskee, eikä tiedä miten päin oikein olla sen tunteen kanssa. Tekisi hirveästi mieli alkaa tekemään jalka-juttuja, mutta kun ei ole koulutusta niin ei ole. Ja se on jo päätetty, etten Helsinkiin palaa. Mitä enemmän olen miettinyt sinne päin paluuta, sitä varmemmin tiedän, etten sinne takaisin halua. Minä olisin tahtonut ammatin, en tahdo tehdä koululle tutkimusta. Jos sellaisen haluaisin tehdä, niin menisin yliopistoon. Ammattikorkeakoulusta saisi ottaa koko ammatti-sanan pois, kun sielähän ei varsinaisesti mihinkään ammattiin opiskella. Tähdätään vain siihen, että tehdään opinnäytetyö siihen ammattialaan liittyen. Opistotasolla opiskellaan sentään ammattiin, eikä niin kuin AMK:ssa, sielä opiskellaan ammattia. Jalkojenhoidon ammattitutkinto riittäisi minulle vallan mainiosti, jalkaterapeutin koulutukseen kun liittyy paljon sellaisia asioita, joita en pysty hyväksymään.

Kello käy jo sikanautaa, aika aloittaa päivän järkevät toiminnot.

Rontti läähättää

2008-03-15T15:18:00.004+02:00

Awww. Naruto on mennyt yllättävän paljon eteenpäin nyt parin jakson aikana. Niskakarvat nousee pystyyn kun Naruto ettii Sasukea. Mikähän siinä on? Sehän on vain piirretty/anime. Kuitenkin nousee suuria tunteita pintaan. Katseltiin sillon Markon kintun ollessa vielä lastassa kankaalta kaikki ne vanhat jaksot. Vedettiin vuodesohvat ja laitettiin lisä patjaa päälle. Siinä lökötettiin mukavasti ja töllötettiin. Se oli mukavaa. Naruto ei itseasiassa ole mikään hirveän hyvä anime, mutta tarina on sellainen joka kiinnostaa. Tahtoo tietää, mitä näille heeboille tapahtuu. Seuraavaksi tuplajakso.

Vapaa päivä, ja Roni herätti aamulla kakka-läähätyksellä, että nyt tarttis mennä. Koiruus siis taas vaihteen vuoksi pipulilla. Vaikka Roni ei mitään pahaa tarkoita, silti sen kakka-läähätys saa minut suuttumaan. Raivostuttavan kuuloista, siihen ei ole todellakaan mukava herätä. Heitin sitä sukalla, mutta eipä osunut.

Tänään on kiva päivä. "Nyt on pop-laulajan vapaapäivä" -fiilis. Johtuisikohan kihlattuni hurmaavasta läsnäolosta :)

Kaunista

2008-03-10T13:34:00.004+02:00

Katselin itseäni peilistä ilman paitaa. Löysin jotain valtaisan mielenkiintoista.

Se sijaitsi iholla, tasan keskellä solisluun ja tissin välillä vasemmalla puolella. Komia pieni pahkura, joka oli jonnin verran valkoinen ja sen keskellä hyvin komea musta täppylä. Tiesin, että täältä tulee jotain kamalan vanhaa. Asettelin sormeni sen ympärille ja painoin kevyesti. Samassa hetkessä ilmestyi kellertävä vajaa ½cm pitkä kova ja paksu mätäkapseli. Se oli kertakaikkisen täydellinen mustapää. Olen siitä hyvin onnellinen :)

Nyt lähden kattelemaan puolivalamista kämppää. Pitää mennä katteleen, minkälaiset khh:n kalusteet pystyy sinne piirustamaan.

Laskiaista

2008-02-05T09:56:00.000+02:00

Ruunebärin torttui ja laskiaispullia kaikille!

Taas vierähtänyt tovi postaamisesta. Eipä oikein ole ollut mitään päivitettävääkään. Eilen oli taas vaihteen vuoksi vesi katkos 12-14, siinäpä taas oli miettimistä milläs vessan vetäsee.

Pikkusisko oli tutustumassa työelämään Markon firmassa viime viikolla. Oli sillä ollut vähän tylsää viimeisinä päivinä, ku Marko lähti koulutukseen ke-pe. Käytiin pe-la yönä hakemassa sankarit pois kentältä. Katseltiin odotellessa Marikan kanssa komeita palomiehiä, jotka varmistivat SAS:in koneen paloturvallisuutta, uutinen. Joutuivat seilata ilmassa muutaman ylimääräisen kymmenen minuuttia episodin takia.

Lunta on paljon. Näköjään ollut vloppuna kunnon myräkkä kun katulampussa jääpuikot oli jäätyneet 45 asteen kulmaan. Ikkunatki oli aamulla lumenpeitossa.

Son kuulkaas tytyt karkausvuosi. Aika mennä siis jalokivikauppaan ostaan kullalle timangeja :)

Väsyttää

2008-01-24T09:59:00.000+02:00

Väsyttää ihan pirusti. Yritin kammeta itseni hereille, että saan työvaatteet pyöräytettyä koneessa ennen töihin lähtöä. Kuivuvat onneksi nopeesti, joten ei mitään hätää. Luppaa koko ajan väsy päälle. Sänky houkuttaa kivasti.

Eilen kävellä tepsutin sitten työterveyteen, että josko minä olen liian myrkyllinen mennäkseni töihin. En kuulemma ole, hyvä niin. Kupattiin parit putket verta ja tänään sitten lääkäri soitteleepi tuloksia. Saapi nähä näkyykö mitään huolestuttavaa. Ainakin nyt on leukaperät enempi turvoksissa ja olen normaalia väsyneempi. Lonkkakin ollut kipeä, ettei voinu nukkua lempi asennossa =(

Eilen käytiinkin sitten Markon kanssa tekemässä ikkuna-ostoksia. Löydettiin mieluisat kaakelit, tapetit ja laminaatti. Maalien sävyt olivat kyllä myös niin herkullisia, että joskos sitä maalais ja laittaisi boordia katon rajaan. Tulisi ihan siistiä. Tai sitten maalaa sen boardin silhuettia käyttäen. Sitäkin vaihtoehtoa tuli mietittyä, että joskos keittiöön laittaisi ihan suosiolla muovimaton laminaatin sijaan. Onhan keittiö suht kostea tila aina vahingon sattuessa. Muovimattoja kun on todella tyylikkäitäkin olemassa. Esim. mummulla ja vaarilla on keittiössä muovimatto, ja ei sitä erota vieressä olevasta laminaatista juuri ollenkaan. Täsmälleen samat kuosit ovat onnistuneet valkkaamaan siihen.

En ole vieläkään käynny hakemassa tilaamiani tuotteita parin kilometrin päästä. Omaa saamattomuutta, sekä myös pelkoa autolla ajamisesta "vieraassa" kaupungissa. Joutuisi mennä muiden autojen seassa vieraassa liikenne kulttuurissa. Mitä jos tulee törttöjä vastaan? Eikö se piisaa, että minä tässä se pelokkain kuski sillä hetkellä olen? Eilen, kun kävin siivoamassa auton lumen alta, tuli mieletön himo lähteä ajamaan. Mutta juurikin vieras liikennekulttuuri ja reittitietämättömyys, sai minut tyytymään rappaamiseen.

Jatketaan harjoituksia iltavuoron merkeissä.

Nokialaista kraanavettä

2008-01-22T11:56:00.001+02:00

Bloggeri toimii kuin nuhapumppu konsanaan! Hyvä Blogger! Vähän kankeen olosta, ehkä se ei halua että minä päivittelen omaa blogia. Ei varmaan hullumpi ajatus sekään...

Elämäni terveysongelmat ovat saaneet uuden käänteen. Olo on hyvä, mutta lähestulkoon kaikki imusolmukkeet huutaa hoosiannaa ja pistävät pöpöä ojennukseen. Eilen kun tulin yököttämästä huomasin alakerran imusuoniston olevan koholla, ja iltaan mentäessä alkoi yläkerrastakin löytymään turvonneita kotteja. Hmmm... Raskauden aikana viimeksi on tutkittu mahdolliset seksitaudit eikä mitään sen sorttisia löytynyt. Olen sitten kait mummuille ja paappoille allerginen. Pitäs käydä tiete tarkistuttamassa CRP niin tietäs onko mahdollisesti kyseessä bakteeri vai virus. Prioni-sairaudetkin ovat jo käyneet mielessä; varokaa, täältä tarttuu hullun lehemän tauti!

Pankki-neitin ja myyntineuvottelijan kanssa pidetään palavieteri klo 15. Täältä tullaan koti!

Ostin kiivejä. Ne on hyviä, varsinkin kun pistää saman aikaa suuhun Pandan tummaa suklaata :) Markon mielestä ne maistuu raaoille mansikoille. Kommenttinsa perään hän pääsi kuulemaan sanan, jota ei ollut ennen kuulemma kuullut; "Kartti". En olis kyllä ikinä uskonut, että kartti olisi jotenkin ollut murresana. Kait se sitten on. Marko on muutenkin oppinut joitakin uusia sanoja joulun alla minun sukulaisilla pyöriessä. Alla pari sanaa jota nyt heti muistaa:

Nooli = Herkkuperse, jokseenkin myös kranttu
Kartti = raakile, vihiriä marja
Lintti = lakka aka suomuurain
Putti = vesilätäkkö

Päivitetään listaa joskus toiste :)

Yökukku

2008-01-16T12:28:00.000+02:00

Taas syksyinen ilma ulkona. Taisi talvi jo mennä, harmi.

En saanut viime yönä unta. Yhden aikoihin käytiin nukkumaan, kahdelta nousin ylös ja tulin istumaan koneelle. Kolmelta menin takaisin sänkyyn, pyörin, ehkä neljän aikoihin olen saanut unta. Olin vielä käskenyt Markon herättämään minut aamukahville, mutta eipähän tuo ryökäle saanut minua ylös, tiesin että minun täytyy vielä tunteroinen nukkua, että jaksaa illalla painaa töissä.

Tänä aamuna tullut pestyä pari koneellista pyykkiä. Vaatteita ja lakanoita. Rontin käytin ulkona, keräsin paskat ja Roni potki viereisen paskakasan sitten housuilleni... Kiva kiva. Koira pesty. Aamiainen syöty... Mitä vielä... -Aamutoimet normaalisti- kirjaisin...

Kahvia olisi vielä saanut olla kupillinen lisää, mutta enää ei kannata keittää. Kohta pitää riehua viimeiset pyykit narulle, kiristää pompula ja ripsauttaa ripset tummiksi.

Kaupat tehdään ensi tiistaina ja saadaan kaikki tarvittava tieto, miten lähdetään tästä etenemään kohti valmista kotia. Äitin kanssa juteltiin maraton-puhelu kaakeleista ja kaapeista, väreistä yleensäkin. Katsottiin vielä Maken kanssa RemonttiReiskan "känni pätkiä". Ajattelin josko olis oikeasti tullut jotain materiaalin valinta vinkkejä, mutta tosiaan, hupi voitti hyödyn.

Olen muuttanut elämässäni 4 kertaa. Joka kerta olen yrittänyt heittää turhuutta pois, mutta nyttenkin sitä on vaikka muille jakaa. Hamsteri luonne kun on, sitä säilöö kaikki rakkaat muistot, jota sitten suursiivouksen aikana vasta muistelee seuraavan kerran. Nyt olisi jälleen aika katsoa niihin suuntiin, muistoihin. Siihen "turhaan" krääsään; muistoja ala-asteelta, edes menneestä opettajasta, vanhoja omia päähän pistoksia, synttärijuhlista joissa olin aina suhteellisen onneton. Toisaalta, niistä muistoista saa ammennettua voimaa, näkee jälleen taakseen ja tietää mitä joskus on ollut. Sielä on paljon kaunista ja ihanaa, mutta myös on paljon niitäkin asioita, jotka ovat muovanneet minusta tällaisen.

Viime muuton aikana sain raakattua vaatekaapin suhteellisen hyvään kuntoon. Kuitenkin tänne on tultu, niin on myös tullut ostettua lisää vaatteita ja nyt on taas monta rättiä, joita tosiaankin käyttää vain sen pari kertaa vuodessa. Sain yökukkumisen aikana kuningas idean. Kaikki lumput, joita en enää käytä, ne minä kierrätän matoiksi. Partiossa teimme sukkahousuista ryijyn, ja siitä tuli vallan loistavan tuntuinen matto jalkojen alle. Täytyy vain löytää sitä isoa neliöreikästä liukuestettä niin tämäkin suunnitelma onnistuu. Siihen on mukava pyyhkiä jalkansa sitten sielä uudessa kodissa, vanhoihin lumpuihin.

Ja kaikkien teidän lukijoiden riesaksi...

2008-01-15T13:18:00.000+02:00

...tausta olkoon jälleen keltainen!!!

Surprice!

2008-01-15T12:31:00.000+02:00

Täten kerron blogistanian kansalle, että kohta on tällä tytöllä perse ruvella, mutta hymy korvissa asti. Varausmaksu maksettu perjantaina kodista ja tällä viikolla pyöritellään rahoituslaitoksen rattaita, että päästään maksamaan oikeat summat hynestä. Tämän kohteen ehdottomat plussat ovat siinä, että se ei ole vielä valmis! Vasta käytiin katsomassa ulkoseiniä ja kattoa. Pääsemme siis vaikuttamaan sisustusmateriaaleihin ja tehdä siitä oman näköisen kodin. Kesäkuussa todennäköisesti päästään muuttamaan.

Ongelma on nyt siinä, että minä kun en osaa oikein hyväksyä maalarinvalkoista on keksittävä hyvät värit. Näen värin, ja se on keltainen. Kaikkialle keltaista: hurraa!! haloo?!? HEI, EI!!!

Kyllä nyt aika pitkälle ollaan päästy niitten värien kanssa. Keittiön kaapit pähkinää ja niihin luonnon valkoiset tahi vaniljan väriset ovet, väliin kaakelia ja se on joko sinistä tahi roosaa. Keittiötä ei kannata tapetoida ollenkaan, joten se saapi jäädä maalarin valkeisiin sävyihin aika pitkälle muuten. Valitettavasti keittiön pöydässämme on kirsikka kansi... joutuuko sitä lähteä kohta uudestaan keittiönpöytäkauppaan ehtimään pähkinän väristä pöytää? Vuosi sittenhän me tuokin ostettiin perkule.

Olohuoneeseen tahdon ehdottomasti heleän keltaiset tapetit. Ainoa ongelma on, että meidän uusi ja näyttävin huonekalu on pähkinän värinen, niin mitenhän sellainen nyt sopii keltaiselle taustalle.. Ja sohvakin on musta-harmaa... Pitää ostaa paljon tekomuraattiköynnöstä niin saa kalusteet pehmennettyä taustaansa =P

Jos vain olisi mahdollista niin tilaisin isoon makkariin mustavalo-tapettia akvaario-aiheella, mutta se nyt saa jäädä haaveeksi. Makkareihin sopii aina siniset sävyt, mutta sitä pitää miettiä vielä. Nyt olisi mahdollista laittaa heti lastenhuone-tapetit jälkikasvun varalle. Siihen en kovin mielelläni sinistä käyttäisi. Keltainen on mielestäni lämmin ja innostava väri, ei ärsyttävä. Sopii tytölle kuin pojallekkin. Sininen taas on neutraali, mitään sanomaton väri, jonka pystyy kaikki hyväksymään. Mintun vihreä on myös tytön ja pojan väri... Itse asiassa ei hullumpi väri ollenkaan.

Kylppäriin tahtoisin laguunin tahi marmorin vihreät kaakelit. Upein kylppäri löytyy ehdottomasti Ykasta; se on oikeasti kuin pala taivaallista laguunia, vaikka siinä yhdistyy wc, kodinhoitohuone, suihku ja sauna! Vessoja pitää vielä tuumata, ei ole vielä näkynyt sitä vessaa, jonka oikeasti haluaisin. Vessan täytyy näyttää siltä, että sinne uskaltaa tehdä tarpeensa. Ei liian steriilin näköinen, eikä myöskään norjan-alkeiden peruskurssin näköinen. Ei hieno, mutta toimiva koppero.

Ikkunat ovat kyllä suhteellisen pienet, joten luonnon valoa ei paljoa tule sisään. Siksipä pitää olla suhteellisen heleät värit. Ronskin väriset seinät ovat kyllä näyttäviä, mutta juurikin pienten ikkunoiden takia ei pysty sellaisia sisustus elementtejä käyttämään. Pitää tieten valita sen verran vaalea laminaatti, joka heijastaisi valoa lisää, niin saisi seinistä sellaiset kuin haluaisin.

Asuntomessujen kuvat on jo kahlattu läpi ja täytyy sanoa, ettei yksikään ole sinne päinkään "minua". Etuovi.com ja sieltä Pohjanmaan omakotitalot niin alkaa löytymään minun näköistä sisustusta het kerta laakista.

Nyt lähden metsästämään suurta unelmaani: teollisuus siivouksessa käytettävää lastaa! Parempaa siivous välinettä saa kyllä hakea. Sihiveli ja moppi samassa varressa, siihen ei Sini-kuivauslasta pysty!

Perskutinaa

2008-01-04T09:48:00.000+02:00

Eilen oli aika spuuki-tunne. Olin ihan sata varma, että joku minulle läheinen olisi kuollut. Aluksi ajattelin, että soitan töihin, että onko sielä kaikki ok. Se tunne kesti kauan, tuntui todella häijyltä kun tiesi kenestä mahdollisesti on kyse, ja minulla on vain tunne, ei tietoa. En soittanut, ei yksi perskutina ole syy soittaa töihin, että onko sielä kaikki hengissä, varsinkaan kun kukaan ei ole saatossa. Nyt tuntuu taas ihan normaalilta, ja eilinen tunne valheelta. Lähimmäiseni purskuttavat menemään ihan samalla tavalla kuin ennenkin.

Tsih, pikkusisko pyrähti loman viettoon tänne. On ollut nyt tapaninpäivästä asti. Ollaan katseltu elokuvia ja puhuttu "henkeviä". Olen hemmotellut sen piloille täälä. Käytiin toissa päivänä ottamassa sen nenään lävistys; sopii todella hyvin, sillä on korun näköinen nenä. Huomenna joutuu jo lähteä... Snif...

Elämä tallaa normaalia rataa. Ainoa mikä on muuttunut minun päässä on se, että minä haluan jo oikeasti muuttaa. Samoin Marko, makso mitä makso, mutta omaan on päästävä. Nyt on pari kiinnostavaa kohdetta, sunnuntaina käydään tässä ykkösvaihtoehdossa, jossa Marko on jo joulukuussa käynyt. Minulle vielä pitää näyttää ennen kuin siitä mitään tarjoamaan rupiaa. Ei ole tarvinnut kun parissa talossa käydä niin alkaa jo tietämään niksejä, millä saadaan selville missä vihreä karvapallero saattaa mahdollisesti sijaita. Edellisessä se oli jääkaapin alla, vaikka keittö oli rempattu 2005. Harmittaa tuo Nokian vesikriisi, uskaltaakohan sinnekkään nyt muuttaa kun ei siitä vedestä tosiaankaan voi tietää. Kesälle asti taisivat puhdistuksia kaavailla...

Pitäisi tilata vielä "omalääkärille" tarkistuskäynti keskenmenon tiimoilta. Eipä ole jaksannut, kun ollut kuulemma niin pitkät jonot nyt, että menee väkisinkin pitkälle sekin aika. Jos varaisi sitten kun on toiset menkat alkaneet, pitäisi niidenkin pian taas alkaa. Ainakin itsestä tuntuu, että paikat tuli puhtaiksi, mutta toisesta tissistä tulee vielä pari pisaraa "maitoa" silloin tällöin. Ei kait se nyt vaarallista voi olla ;)

Marko on toipunut myös hyvin. Nautiskellaan kahden keskisestä elosta ja suunnitellaan velkahelvettiä ja timantteja. Onhan se tytöt karkausvuosi -heh hee- ;) Suoritamme harjoituksia säännöllisen epäsäännöllisesti. Ei yrittämällä yritetä, vaan jos se päättää tulla niin sitten se tulee. Hormonihyyryinen pilvi pään ympäriltä on kadonnut, ja tunnistan itseni sinuiksi roppani kanssa.
Kohta pitää riisua joulukuusi. Ei siitä tahtoisi luopua kun se oli niin hieno. Toi valoa ja kauneutta tähän läävään. Mutta ensi jouluna taas sen saa pukea loistoonsa, ehkäpä silloin ollaan jo omassa kodissa :)

Hyvää Joulua!

2007-12-24T09:29:00.001+02:00

Ensimmäinen joulu kultani kanssa yhdessä kotona. On tullut reissattua jo sukulaiset lävitte ja nyt ollaankin kahdestaan kotosalla. Ei mennä minnekkään, ollaan vain täälä. Roni tuli parin viikon lomaltansa takaisin kotiin. Kaikki on hyvin, ollaan onnellisia. Joulu mieli täyttää sydämmen, herkullinen kinkku vatsan ja lahjat lopunkin tilan tästä lukaalista. Kohta joutuu mennä töihin, sitten tuleekin aamuvuoro ja tapaninpäivänä on vapaata. Ulkona "mustajoulu", mutta ei se haittaa. On täysikuu, joka yöllä valaisee, sekä ikkunoilla jouluvalot. Joulupuu on kirjaimellisesti rakennettu, mutta se on täydellisin muovikuusi mitä olen ikinä nähnyt.

Minulla on joulumieli, sellainen kun odottaa aamuisin lumiukkoa tv:stä. Nyt en näe sitäkään, mutta eiköhän se radiosta tule se alkuperäinen kappale soitettuna, sitä kun ovat oikeasti alkaneet soittamaan ahkerasti.

Hyvää Joulua kaikille ja Onnellista Uutta Vuotta 2008!

Ajatuksia hänestä

2007-12-10T12:33:00.001+02:00

Kuolema kävi ryhmiksessä kylässä.
Hän meidän rakkaan asukin vei.
Poisti tuskan ruumiista,
päästi sielun ylös lepäämään.

Aivan kuin haluaisit vielä sanoa meille,
että Minä rakastan sinua.

Kuinka ihanasti lähditkään pois.
Meille hymysi ja rakkautesi jätit.

Tunnen sen kuinka onnellinen olitkaan,
kun sait vihdoinkin lähteä pois.

Kaikkea hyvää matkaan!
Pääsetpä vihdoinkin Jumalan polvelle istumaan!

Poissa olet nyt ystävä hyvä.
kuin myös, niin me kaikki sinua.

Hänen pois menonsa oli odotettu ja toivottu, onneksi se tuli näinkin pian. Häntä lämmöllä muistan, kuinka hän viimeisen kerran katsoi minuun ja hymyili. Kauneus ja tunne, jonka hän jätti taakseen, on käsin kosketeltavaa. En tiedä, mikä siinä on, vaikka vanhan ihmisen kuolema surettaakin, on se niin lohdullisen kaunista joka kerta. Jokainen näkemäni kuolema on ollut kaunis. Vaikkakin ensimmäinen saattaminen sisälsikin raakoja kuvia, ei se edelleenkään poista sitä kuinka kauniina hänen poistumisensa näin. Kuinka niille kasvoille ilmestyy niin kaunis ja levollinen ilme... Myykin oli kaunis. Milloinhan me ihmiset opimme näkemään kaiken elämisen kauniina, ja oppisimme sitä arvostamaan?

Joulu tulee

2007-12-10T12:06:00.000+02:00

Joulu on tulossa. Heti ensimmäisinä joulukuun päivinä on meidän ryhmiksessä koristeltu ja siivoiltu. Ei menny niiltä tytöiltä pitkään ja olin tiputtaa silmät päästä kun menin vapailta takaisin töihin. Todella kauniisti oli koristeltu, siinä silmä lepää ja tekee mieli odottaa joulua.

Joulu valmistelut ovat hyvällä mallilla, ainoana on vain ajan puute. Nyt on vain yhden päivän vapaa, ja olen saanut aikaiseksi verhon ja koneellisen pyykkiä. Nyt kun on pitempiä vapaita niin ollaan niihinkin suunniteltu Suomen kiertämiset. Muuten on ilta- ja yövuoroja, ei oikein kerkeä siivota ja laittaa! Käytiin yks ilta ostamassa jouluvaloja ja muovikuusi. Olen joulun töissä, joten ollaan sitten kotona. Nyt on lähettävä kaupunkiin, tämä on ainoa päivä jolloin kerkeän kauppoihin joululahja ostoksille! Kääk.

Mahassa tuntuu, kuin ehkä mahdollisesti voisi ekat menkat keskenmenon jälkeen alkaa :)

Onnetonta meininkiä

2007-11-29T12:31:00.000+02:00

Maailmassa on varmaan paljon onnettomia ihmisiä. Kuinka monella edes on 10 ystävää joille voi lähetellä spostissa ketjukirjeen? Ei ainakaan minulla. Siksipä ketjukirjeet lupaavat jotain pahaa, onnettomuutta tahi sairautta jos ei lähetä vähintään X henkilölle ja jos lähettää XX määrän toiveet toteutuu ja plaah plaah. Ja sitten vakuutetaan, että tämä toimii. Veikkauksella ei varmaankaan olisi yhtään enää rahaa, jos oikeasti nämä "luvatut" toiveet toteutuisi. Kuinka moni on joutunut pettymään kun prinssi ei ole valkealla ratsulla ratsastanut makukammariisi tahi sitten ei ole saanut sitä ulkomaan matkaa?

Onhan niitä kivojakin ketjuja, joissa on joku power pointti-esitys tai elämän viisaus. Mutta niihinkin kyllästyy, sata suloista kissan pentua toivoo hyvää ja nallet halaavat ja enkelit koskettaa. Niitäkin on jo liikaa!

Mistä ihmiset edes saavat inspiraation tehdä tuollaisia ketjuja? Kuka edes haluaa olla sen kaiken pahan alku ja juures, joka haluaa levittää "onnea ja rakkautta" ehdoilla? Miksi ei ketjukirjeet perustu vapaaseen tahtoon, vaan uhkaillaan toista jos rikkoo ketjun? Mikä on edes se ketju, joka katkeaa jos ei lähetä? Ystävyyskö?

Tuntuu siltä, että on parempi vain antaa ketjukirjeiden olla rauhassa. Miksi ihmeessä minä tahdon lähettää tuomion-ketjun kavereilleni ja toivottaa heille pahaa onnea, jos he eivät pysty lähettämään sitä eteenpäin? Eiköhän ketjukirjeet lähetetä eteenpäin, koska itse pelätään sitä onnettomuutta, ja pistetään vahinko kiertämään. Kaveri saa tuta sen onnettomuuden, ei ole enää minun kontolla. Onpas kivaa, tosiaan.

Noh, leikkiähän nuo ketjukirjeet on, harmitonta mutta silti jonkin verran harmillisia. Jos oikeasti haluaa toivottaa onnea toiselle, lähetetään mielummin henkilökohtainen viesti, tekstiviestinä, e-korttina, spostilla. Ihan miten vain mutta ei ketjukirjeen kautta! Kyllähän sen elämän viisauden saa kopioitua siihen viestiinkin, minkä haluaa toiselle osoittaa.

Pitäkää vain minua pahana ihmisenä, jos en lähetä sinulle sitä viestiä takaisin vaikka pyydetään. Ei minun ja hänen välinen side voi olla yhdestä viestistä kiinni. Eihän?

Lipakkaa keliä

2007-11-28T23:52:00.001+02:00

Olen niin onnellinen. Minulla on mies, jota rakastan yli kaiken. Hän on minun puolikas, ihana ja rakastava ihminen joka tuntee samoin. Oli ihana päivä, kiitos kulta!

Tänään ensimmäistä kertaa sain kakaistua suustani, että on ihanaa vaikka ollaankin vain kahestaan. Ja kyllä se niin on, ei voi valittaa. Kyllä se aika tulee, että meitä olisi kolme. Siihen asti nautitaan tästä yhteisestä ajasta.

Tänään tuli pyöräytettyä pyykkiä, ei oikeastaan mitään muuta tullutkaan tehtyä. Rontin pitempi aamu-lenkittäminenkään ei nyt oikeastaan mikään mainittava uroteko ole, mutta tulipahan sekin suoritettua. Etsitty tietoa netistä sun muuta "No Life stuff".

Puistoon on yritetty jäädyttää luistinrataa. Liukasta näytti olevan kun pikkupojat yrittivät ajella pyörällä siinä. Ihmettelin siinä Markolle ääneen, että "mikähän siinä on, että pikkupojat yrittää väen vängällä saaja katkastua raajansa. Sinä nyt siinä vanhemmalla iällä onnistuit" Marko vain ihmetteli ja sano ettei tiiä... Sellasta se on, pikkupoikien elämä nääs. Liukkaudesta muutenkin, ainakin täälä päin on hiekotukset päin persettä. Näköjään on kaupungilla varaa maksaa luunmurtuma-leikkaukset ja tarvittava avohoito, sen verran vähän sitä hiekotus-hiekkaa täälä on. Itekki kävelen kuin Spede Pasanen taannoin opetti, ja naurettavan näköistähän sekin meno on. Markolle yrittää säästää mahdollisimman jäätöntä kohtaa tiestä, en tahdo että se kaatuu ja menee polvi taas paskaksi. Sen polvi kun ei saisi sivuttain taittua, on sen verran ulkosyrjältä hauraaksi jäänyt.

Ihmetelkääs kevennykseksi vaikkapa Star Wreckin japani dubbia

2007-11-26T16:25:00.002+02:00

Pari työpäivää takana, ensin ilta, sitten aamu. Olen kunnossa. Työkykyni on palautunut lähes normaaliksi. Työkuviot sujuu, mutta oma-aloitteisuus on vähän niin ja näin. Onneksi huomena on iltavuoro niin saa nukuttua huomena vähän pitempään.

Työkavereilta sain ihanan lahjan, enkelipatsaan ja nallekarhu-kortin jossa oli tyttöjen nimet. KIITOS! Kuinka ihanassa porukassa teenkään töitä. Ne ihmiset ovat painonsa arvoisia kullassa! Ihanaa olla ja yrittää työskennellä, kun porukka kannustaa ja välittää minusta <3 style="font-style: italic;">

Kuuletko kuinka madot yskii? (*köh köh)*
Kuuletko kun maahan kaivertaa? (*kriik kriik*)
Sitten ne kääntyy, ja sitten ne vääntyy ei niitä näe ollenkaan.
Kun ne on poissa,
on kolo vain.
Pian ne sieltä ylös kaivetaan. Yks kaks kol...

Toipumisen merkkejä

2007-11-23T11:56:00.000+02:00

Jahans, alkaa tuntumaan siltä, että alan olla sujut tämän kropan kanssa jälleen. Se tuntuu omalta ja pää tuntuu olevan pikkuhiljaa omanlaisensa. Sudokut ratkeaa ja päässä alkanut pyörimään mitä tyhjääkin tyhmemmät ajatukset. Esim. Yritän ratkaista, mikä on imemisen vastakohta. Teoria on vielä pahasti kesken, mutta eiköhän se siitä suttaannu.

Käytiin pankissa ja nyt on jopa lainalupaus saatu. Eli tarjouksellamme on katetta. Paitsi ettei ainakaan välittäjä saa aikaan meissä mitään kivoja fiiliksiä. Ensin hän tuntui mukavalta, mutta olemmehan me päässeet jo siihen pisteeseen, että välittäjä alkaa kertoon juttua korvat heiluen. Törkeyden huippu oli, että soitti Markolle 10 min ennen kuin pankkiin mentiin, että nostetaanko vielä tarjousta kun on pyyntihinnan joku jo tarjonnut. TÖRKEÄÄ!!! Me ollaan jo ensimmäinen ja toinen kerta sanottu, meidän ei enää pitäisi sanoa yhtään mitään. Ainakin näin minun mielestä tinkaus homma menee. Kolmantena myyjä tulee vastaan ja joko hyväksyy tai ei. Jätettiin kuitenkin edellinen tarjous voimaan, joka on ihan piirunverran vähempi kuin pyynti. Mutta eihän välittäjän enää kuulu tarjouksien perään kysellä jos voitto summa on jo tarjottu. Itselle ei ainakaan mikään hyvä maku tule suuhun siitä, että tuollaisen paskatunkion läpi joutuu mennä ennen kuin pääsee kotia. En minä tykkää valehtelusta ja salailusta. Harmittaa, että välittäjän aseet vain haisevat kilometrien päähän, ja ne turhaan pilaavat sitä tunnelmaa. Valitettavasti ollaan sellaisia ihmisiä, kun tappelu tulee niin me ollaan niitä, jotka ei mene siihen tappeluun kovinkaan hanakasti mukaan. Antaa haukkua räkyttää sen aikaa minkä jaksaa ja sitten kun on pöly laskeutunut niin sitten katsotaan tilannetta uudemman kerran. Simppeliä, ei paljoa satu. Jos se välittäjä nyt sitten puhui totta, niin me ei saada sitä kämppää. Elikkä tämä olikin tässä, saatiimpa kuitenkin välittäjästä johtuva paskan sivumaku suuhun :)

Yritämpäs nyt ottaa niskasta kiinni ja mennä tiskaamaan.

Iltapala

2007-11-22T21:47:00.001+02:00

Itse tehty suklaa kastike ja hedelmäcoctailia.

Tää biisi jää soimaan sun päähän

2007-11-22T10:52:00.000+02:00

Mulla on pyörinyt jo muutaman päivän päässä Sailor Moonin ruottinkielinen aloitus biisi. Ja taas tänä aamuna heti ensimmäisenä.

Eikä siinä vielä kaikki, päässäni vaihtuu välillä levy Starzingerin aloitus teemaan

Josta löytyi vielä se toinenkin versio vielä uudelleen sovitettuna

Ja lopuksi vielä Clannadin lopetukseen: Dango Daikazoku!

Heippa rallaa!

2007-11-21T15:36:00.001+02:00

Viikonloppu meni yllättävän hyvin. Pienillä pinnistelyillä edettiin ja juhlissa viihdyttiin. Eikä onneksi joutunut kohtaamaan sitä hirmuisen suurta lapsi laumaa, vaan oli Markon sisarukset jättäneet pentujansa vähemmälle tullessaan juhliin.

Kastetilaisuus oli ihana. Oli aivan mahtavaa kun oli jo lapsella nimi tiedossa niin pappi pystyi puhumaan lapsesta koko ajan hänen omalla nimellään! Se teki erityisen kauniin lapsen nimeämisestä. Itkussa oli pidättäminen, kuinka ihania asioita se pappi puhuikin. "Jumala on antanut sinut vanhemmillesi lahjaksi." Kyllä, hän oli hurmaava vauva. Nukkui koko kaste tilaisuuden, vähän raotteli silmiä kun sai vettä päähän. Isosisko kirmasi serkkunsa kanssa ja piti meteliä. Sain pitää pientä sylissä. Hymyili minulle ja juteltiin kaikenlaista. Marko sai syöttää, minä vähän avitin ja pidin Markon kädelle tukea. Maito maistui =) Istuttiin "tappiin" asti. Lähdettiin kun piti talon rauhoittua nukkumaan. Leikin vauvan kanssa lattialla. Väy-väteltiin yhdessä, sanoivat, että kuulostan enemmän vauvalta mitä vauva itse =)

Myy haudattiin omenapuun juureen. Myyn ukki oli kaivannut kuopan, mummu oli ostanut ruusun ja hautakynttilän jossa oli enkelin kuva. Käytiin juhlien jälkeen puolen yön aikaan hautaamassa. Ripottelin ruususta terälehdet ja asetin kuoppaan maalaamani kortin jonka taakse olin kirjoittanut: "Siel uusin äänin suloisin mun suuni laulaa voi" Hyvää matkaa pikkuinen toivoo äiti ja isi! Marko laittoi Myyn hautaansa ja peitti kuopan. Tirautettiin muutama kyynel ja mentiin sisälle. Paistettiin takkatulen ääressä makkarat ja vietettiin laatuhetki Maken siskon ja sen siipan kanssa. Sunnuntaina lähdettiinkin sitte takaisin kotiin.

Maanantaina olikin gyne-tarkastus. Mitään siitä muista, kun oli pää ihan pimeänä. Vloppu näemmä vei voimat tyystin. Sen nyt selvää sai, että kaikki ok, ei tarvitse kaapia. Päivä oli ihan pimeä, minä mistään tiennyt mitään. Oli paha olla ja itketti. Tiistaina sama homma, joutui vain yrittää saada saikkua, mutta ei päässyt lekurille vasta kun tänään. Eilen terveydenhoitaja oli niin tyly ja kamala, että teki mieli huitasta sitä laukulla päähän. Kehui vaan että lapsettomuushoitoja on laitonta tulla edes hakemaan työterveydestä. Jumalauta minä mitään lapsettomuushoitoja tässä yritä ruinata työterveydestä vaan saikkua siitä koska minun päässä ei pyöri vielä yhtään mikään!!! Henkinen pääoma on nollassa, ja edes arkiongelmat eivät ratkea vieläkään päässä saakeli!!! Tässä mitään lapsettomuushoitoja todellakaan mieti!!!
Noh, tänään oli Lekurilla kuitenkin toinen ääni kellossa ja hoiti minun asiaa niin kuin pitikin, ei minään "lapsettomuushoitona" vaan henkilönä, joka kokee menetyksen raskaasti. Saikkua kirjoitettiin lisää. Pääteltiin, että kokeillaan sunnuntaina mennä normaalisti vuoroon, ja katsotaan sitten miten käy. Pikkupomon kanssa katellaan, josko tarvis tehä pelkkiä aamuvuoroja, että sais olla sitten illat ja vloput Markon kanssa kahestaan. Ainakin het ensimmäisenä minulta yritetään vähentää näitä vastuullisempia hommia, ettei tyttö pala het ensimmäisenä puhki.

Mutta nyt kuulkaas kävi hassusti. Käytiin katsomassa uudestaan sitä samaista kohdetta, jota silloin yks sunnuntai jo mulkastiin. Tuli jätettyä tarjous tiskiin! Oho, velkautumisen riemua, ah niin ehanata. Ei vaan ole vielä kirkossa kuulutettu asia, joten en vielä riemuitse asiasta. En halua kokea menetyksen karvasta kalkkia nyt heti tähän väliin... Mutta toisaalta, pettyneempi olisin jos ei siitä mitään olisi tarjottu ja se olisi mennyt sivu suun. Parempi taas näin päin...

Olen jo sen verran paremmassa kunnossa että olen eilen ja tänään tehnyt jopa oikeaa sapuskaa. Aloittaminen kaikessa tuntuu olevan se vaikein ja sen yli päästyä on vaikeaa saavuttaa loppuun. Onneksi on paljon hyvää ruokaa, jotka voi laittaa uuniin ja ottaa ulos ja pistää lautasen kautta suuhun, ne nyt parhaiten luonnistuu tässä vaiheessa :)

Akuutti kriisi

2007-11-15T19:30:00.000+02:00

Sain työterveyslekurin hiljaiseksi. Oli sama nainen jolta sain flunssaankin saikkua. Esitin pikkuhiljaa asiaani, ja siitä seurasi lekurin pitkä hiljaisuus. Ihan kuin olisin tipauttanut lekurin puusta. Ihmetteli, että miksi ei ole minulle suoraan kirjoitettu sairaslomaa ainakin viikoksi. Nyt on sairaslomaa, kaikki meni hyvin. Tarjosi apuja kovasti, jos tarvitsen keskusteluapua. Kieltäydyin vielä, en tiedä tarvitsenko.

Pitäisi mennä vloppuna lapsen ristiäisiin. Markosta tulee kummi-setä x3. Yritin lekurikäynnin jälkeen etsiä seppälästä jotain kivaa ristiäisiin pantavaa, mutta ei pää toiminut ollenkaan. En pystynyt edes shoppailla! Kävin syömässä Arnold'sin bagelin aamiaiseksi. Unohtakaa paninit, kyllä Arnold'sin bagelit voittaa ne mennen ja tullen! Söin samanlaisen kylmäsavulohi-leivän, jonka kävin syömässä kun löydettiin sydänäänet... tällä kertaa ilman pillimehua ja jälkiruoka-munkkia...

Ahdistaa, näen onnellisia naisia mahojensa tahi vaunujensa kanssa, aina kun menen ulos. Tulee ikävä... En tahdo mennä ulos. Ahdistaa, menemmä ristiäisiin, en tiedä tosiaankaan, mitä sinne laittaisi päälle. Menemmen juhlimaan lapsen nimeä ja kastetta, ja minä katson ahdistuneena vierestä kun Marko saa olla sen pienen lähellä... Mitä minä sanon sille muutenkin suurelle lapsikatraalle, että ei Johanna jaksa leikkiä? Haluan mennä, palan halusta nähdä ne juhlat, mutta silti pelkään niin kovasti... Pelkään niin kovasti niitä pieniä sielä, mitä ne sanoo, mitä minä niille sanon... Pelkään miten ylipäätänsä reagoin niihin ihmisiin...

Silti... Myy pääsee vihdoinkin oikeaan paikkaan lepäämään, ennen juhlia tai juhlien jälkeen. Miten jotakin voi rakastaa näin paljon, vaikka ei itseasiassa Myy ole ehkä koskaan ollut elävä? Miksi ihmeessä sitä rakasti niin paljon, ja toivoi? Miksi juuri meidän molempien ensimmäinen?

Syklaami ja Juice

2007-11-15T12:00:00.002+02:00

Kiitoksia!

2007-11-15T02:12:00.000+02:00

Kiitos teille kaikille, jotka olette lukeneet blogiani ja jakaneet suruamme. Vaikka ette kommentoisikaan, tulevat ne kannustavat ajatukset tänne perille asti. Ei ole olemassakaan niitä oikeita sanoja, jotka pyyhkisivät taikasauvan tavoin tämän surun ja ikävän pois. Silti, Iso Kiitos voimienne jakamisesta!

En mennyt töihin. Tuli niin paha olla.. Vieläkin on paha olla, eikä mikään tahdo toimia. En jaksa edes paljoa puhua, sen mitä väkisin saan kakaistua ulos, se saa riittää.

Marko tuli kesken päivän kotiin. Toi minulle lohdutus-lahjan: valkoisen syklaamin ja nallekarhun, jolla oli punainen huivi päässä. Kysyin, miksi sillä on huivi päässä. Marko vastasi: "No se on Juice!" Se oli päivän eka hymy. Oli ihan kukkakauppiaan idea sitoa sen kaulaliina päähän, se kuulemma herättää kysymyksiä. Juice on vekkuli nalle, hyvin ilmeikäs ja perus positiivinen nalle. Nenä ominaisuus on erinomainen (nalleilla kuuluu olla nenä johon on mukava omaa nenää hiestää). Sillon raskausaikana käytiin hakemassa vähän on-line ruokaa ja siinä vieressä oli tämä kukka-kauppa. Silloin jo bongasin nuo suloiset nallet ja ne Markolle näytinkin. Ihana mies kun muistaa tuollaiset asiat! Milloinkahan sitä kasvaa niin isoksi, että ei enää ilahtuisi nallen saamisesta lahjaksi? Toivottavasti ei ikinä!

Toivottavasti tähän päähän nyt mahtuu unta, ku tuli nukuttua kuudesta kymmeneen. Olo ei ole paljoa kohentunut, mutta jaksoipahan sitä ulos pakkaseen ulkoiluttaan koiruutta, ja hakemaan roiskeläpät päivän ateriaksi.

Jaksatko?

2007-11-14T11:42:00.000+02:00

Jaksatko olla töissä?

- En minä tiedä.

Jaksatko vai etkö?

- En minä tiedä. En minä osaa sanoa.

Pitäisi osata sanoa.

- En minä pysty sanomaan ku en tiedä... Mietin, mutta en vain saa mitään vastausta siihen, että jaksanko. En minä tiedä jaksanko. Minä en tiedä.. Minä tiedä mistään mitään..

Jaksatko tulla töihin?

- Jaksaisin. Ei kävely ole niin ylivoimaista.

Jaksatko tehdä töitä?

- En kaikkea, mutta jotain pystyisin. Mutta meidän töissä ei puolikkailla paljoa pärjätä. Joko on tai ei ole.

Jaksatko olla kotona?

- Jaksan, saisi murehtia ja surra rauhassa tai Markon kanssa. Töihin meneminen tuntuu jotenkin pakenemiselta ja ajatus siitä sattuu ja lyö maahan. Kyllä minä työssä pystyn kokemaan ilon, mutta jotenkin senkin kokeminen tuntuu pahalta. Tahtoisin myös yrittää olla töissä, koska en ole sielä yksin, mutta tietyt paineet tuntuvat todella raskailta nyt... En tahtoisi kokea niitä, koska ne tuntuvat nyt raskaammilta ja tuntuu, etten osaa enkä pysty niitä ratkaista. Ne lyövät maahan, ei ne ennen ole niin tehneet.

Haluatko sairaslomaa?

- En tiedä. En jaksa ajatella tarvinko sitä. Vaikka nytkin perustelin asiaa, en saa vastausta siihen. Asiat pyörii päässä vailla pistettä. Toivoisin, että joku osaisi sanoa, mitä minun tulisi asialle tehdä, kun en nyt itse osaa sanoa...

Päätä jo!

- En minä pysty päättämään... En todellakaan tiedä, mitä minä tarvitsisin...

Tyhmä!

- Kiitos

Eilen töissä, tänään taas

2007-11-14T10:21:00.000+02:00

Eilinen meni hyvin. Pikkuhiljaa tallusteli kohti työpaikkaa, pää raksuttaen tyhmää. Puolessa välissä alkoi ahdistamaan, miten mut otetaan siellä vastaan, miten minä kestän... Viimeisillä metreillä tajusin, että ei perskule, tässähän rakennuksessa on neuvola (ihan kuin en olisi muka koskaan sitä huomannut). Menin sisälle, oli lähinesimies syömässä, joten en saanut vielä palautettua saikkulappua. Kellariin vaihtamaan työkamppeet päälle, ja pääsi pesemään hampaansakin kirkkaalla vedellä. Uusi yritys, olivat tulleet syömästä just. Pari työkaveria ensimmäisenä tuli halaamaan ja jutteleen. Oli ihana halata niitä ihmisiä. Olin tervetullut ja tuettu tulemaan takaisin. Vein esimiehelle saikkulapun kun asiakkaastaan vapautui. Hän ensin hymyili ja kysyi, että mitäs tautia sitä on podettu. Vastasin vain etten minä ole sairas, olen vain surullinen. Hän vilkaisi pikaisesti todistusta ja kapsahti kaulaan kiinni. Hänkin jakoi suruani, siitä todisteena pieni kyynel..

Aika mennä työpisteeseen. Osa tiesi, osa ei. Yritin välttää ihmisiä, ettei vaan tuu mitään tyhmää tehneeksi. Kävin veskissä hetken rauhoittumassa ennen uudelleen sukellusta. Työnjaossa menikin kaikki oikeastaan hyvin. Kokemus jaettiin, kestin sen jo hyvin. Meidän "pomo" oli ihana ja piti faktaa sisältävän puheen, ja kertoi tietämiänsä surunäytelmiä näistäkin asioista. Kyllä se lohdutti, en ole ainoa, ja tiedän, että eipähän käynyt paljoa yhtään pahemmin. Pikkuhiljaa töihin pääsi kiinni. Pinnaa ja kestävyyttä ei paljoa ollut. Pää raksutti tyhjää. Ei oikein saanut päivän-palapelejä koottua, jotka ennen pyörähti kuin vettä vain päässä ehjiksi. Joutui miettimällä miettiä asiansa, ennen kuin sen pystyi suorittamaan. Ainoastaan "aivot-narikkaan" hommasta selvisi vanhalla rutiinilla.

Pää raksuttaa edelleen tyhjää. Sielä ei pyöri oikein mikään. En pysty oikeen mitään miettimään, ellei se koko sydämestä kiinnosta. Harmittaa työkavereitten puolesta, että joudun vähän valikoimaan tehtäviä, mikä taas vähentää homman reiluutta, vaikka he ymmärtävät minun tilan. Huomena onkin raskain vuoro minulla tiedossa, kun on "enempi vastuuta". Tuntuu etten siitä kunnialla selviä ellei minua jeesata vähän.

Kohta onkin jo viikonloppu ja pääsemme hautaamaan Myyn...

päivitys päättyi nyt, ajatus Myystä saa vedet silmiin...

Maisemakortti

2007-11-13T10:37:00.001+02:00

signeeraus: JEP -07
Valmiita akvarelli-kortti aihioita. Ainoa 300g:n paperi-nippu jonka omistan.
Taivas: märkätekniikka; keltainen, oranssi, punainen ja violetti
Puusto: märkätekniikka/pistetekniikka: metsänvihreä sekä indigo

Mitä tehdä aamulla, kun vedet on katkastu ja on unohtunut laittaa vettä jääkaappiin? Silloin pöllitään vedenkeittimen tipat joista keittää kahvit ja loppu pisarasta voi maalata kortteja. Millonhan sitä pääsee tiskaamaan hampaat?

Töissä käyn kokeilemassa, miten se työnteko maistuu. Jos ei maistu niin saikuttaa sitten lisää. Alkaa pikkuhiljaa kiipeämään ajatus, ettei jaksaisi, koska kotonakaan ei jaksa muuta kuin istua ja tuijottaa koneen ruutua. Tai sitten maalata, joka on mukavan luovaa ehkä jopa terapeuttista puuhaa.

Kokemus perjantaista

2007-11-12T10:41:00.000+02:00

Haluan nyt jakaa teidän kanssa keskenmeno-kokemuksen. Vertaistueksi niillekkin, jotka eivät ole vielä vastaavaa kokeneet.

Varoitan sen verran, että teksti tulee sisältämään voimakkaita kohtauksia, jotka eivät sovellu lapsille, eivätkä välttämättä henkilöille, jotka voivat pahoin ajatellessaan sisäelimiä nenän edessä.

Pyörät pyörimään, pelkään vauvani puolesta!
Kaikki siis lähti käyntiin tortaina. Soitin neuvola-tätilleni, joka kirjoitti heti alkuun minulle sairaslomaa. Hänelle itkien puhelimessa selitin, ettei keskiviikkoinen käynti nyt paljoa helpottanut kun sen jälkeen on vuoto lähtenyt runsastumaan. Ja kivut lisäntyneet, ei edes tuntia saanut olla niiltä kouristuksilta rauhassa. Pelottaa, vaikka netistäkin löytyi tukea sille, että tämä voi olla ihan vaaratonta. Neuvola-tätin kanssa päätettiin, että menen ensiapuun hakemaan lähetteen taysiin, jossa sitten voidaan ultrata ja katsoa asian tola. Markolle soitin het perään, hän lähti kesken päivän, jotta saisi olla minun kuskina. Juotiin kyllä kahvit ennen kuin lähdettiin, koska terveydenhuollon palvelut tietäen, jonottaa joutuu KAUAN. Ensiavussa ei mennytkään kauaa, joku tunteroinen vain, koska pääsin jonotuslistan kärkeen. Marko ei päässytkään hakemaan, hän oli mennyt vaihtamaan talvirattaita Chrysleriin ja viemään mopon samalla talvitalliin. Joutui tilata taksin.

Lähete synnytyspäivystykseen
Taysissa hetken kiemurreltua, löytyi oikea ovi oikeiden palveluiden äärelle klo 16.00. Kätilöt, sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat olivat heti palvelualttiita. Annoin lähetteen vaalealle hoitajalle jolle en sanonut enää mitään, lähetteestä pystyi lukemaan asiani. En edes jaksanut enää puhua siitä, säästelin sanoja ja voimia sitten varsinaiseen tutkimukseen. Sain täytettäväkseni esitietolomakkeen, jossa kysyttiin normaalit kysymykset kuukautiskierroista ja lääkityksistä. Viimeisenä oli iso ruutu, jossa luki "Lisätietoja". Siihen kirjoitin: Toivottu ja ilolla odotettu, rakas äitille ja isälle. Kun olin lomakkeen täyttänyt, tuli laboratorionhoitaja kuppaamaan minusta 4 putkea verta. Henkilökohtainen ennätys minulle. Hän jopa painoi kunnolla, jottei päässyt mustelmaa syntymään; toisin kuin laboratoriokeskuksessa, jossa otettiin nämä raskaudenajan ensitestit. Sitten alkoi pitkä odottelu. Kuuntelin seurantalaitteista tulevaa jumpetta kun naisia ja vauvoja tutkittiin. Kirjoitin mukanani olevaan MLL:n "Meille tulee vauva"-vihkoon muistiinpanon: Huhuu. Täälä sitä istutaan ja odotetaan, mitä tapahtuu. Täälläki on monta naista, minä niistä ainoana yksin olevana. 4 putkee verta kupattu, RR ok, esitiedot täytetty. Pelkään, ettei minun kohdalla kuulu noita sydämen lyöntejä, muilla ne kuuluu. Olenko tässä ainoana joka kantaa tyhjää? Odottelin, katsoin kellosta kipujen välejä: 10-20min, neljästä-kuuteen kertaan tunnissa. Yksi nainen lähti osastolle; hänellä oli synnytyksen h-hetki käsillä. Toivoin sydämessäni kaikille niille naisille onnea, samalla omaani surien. Minun vuoroni tuli vähän jälkeen klo 18. Lääkäri otti minut vastaan.

Tutkimushuoneessa
Katsottiin verikokeiden tulokset: "Kaikki muuten ok, mutta raskaushormonit eivät vastaa viikkoja. Niitä pitäisi olla jo kymmenissä tuhansissa, mutta sinulla on vain päälle 2000. Vastaa viikkoja 8". Silloin tiesin, ettei ollut enää mahdollisuuksia... Minut ohjattiin "jalkapuuhun". Tehtiin sisätutkimus josta lääkäri näki, että keskenmeno on lähtenyt pikkuhiljaa käynnistymään kunnolla. Tällä kertaa oli kylmä, teräväreunainen, kirurginteräksinen tutkimusinstrumentti, eka kertaa tämän asian tiimoilta käytettiin metallista. Se tuntui erityisen tympeältä, koska olihan minua jo tutkittu sitä ennen kahdesti, ensin neuvolassa ja sitten ensiavussa. Näytti opiskelijalleen, minkälaista vuotoa minulta tulee. Toivoin vain että olin edustava näyte kappale tälle opiskelijalle. Ultrasimme emättimen kautta. Ultran laittaminenkaan ei tuntunut yhtään sen paremmalta, vaikka olikin pyöreäreunainen ja pienempi.
Siellä se oli. Minun ja Markon vauva! Vaikka hänellä ei ollut elintoimintoja, katsoin kultasta hymyssä suin. Minä olin ollut raskaana, sielä on minun ja Markon kullanmuru. Mitattiin kooksi 17mm, sanoi viikkoja olevan 8+2 kun ottaa huomioon hormoni määrän. Huomaamattani piirsin sormellani ultranruutuun hänen ääriviivojansa. Hän otti vain yhden kuvan, jonka hän arkistoi. Parempi niin.
Sain esilääkityksen n. 18.35. Kietasin helttaan yhden tabletin, jonka oli määrä lisätä vuodon määrää ja aloittaa supistelu. Tietotekniikan ihmelapset eivät saaneet reseptinkirjoitusta toimimaan, joten aika menikin etsiessä käsinkirjoitettavia reseptejä. Onneksi päivystyksen hoitajat tietävät talon tavat, ne oli piilotettu kyllä niin idiootti varmaan paikkaan, työpöytätabletin alle! Kirjoitettiin sitten Panacodia. Sain mukaani Cytotec 0,2mg 4x1 vaginaalisesti tai rectumiin jos vuoto on runsasta. Ne oli määrä tulla laitetuksi aamulla kuuden aikoihin, että jos olisi käynnistyksen kanssa ongelmia, apua saisi vielä helpommin virka-ajalla. Hoitajat varasivat gynenpolille kontrolliajan, työtaistelun kunniaksi vapaita aikoja ei saatu kahden viikon päähän, joutuu tyytymään päivämäärään 19.11 ja klo 13.10 aikaan. Kiitän kovasti siitä, että tuo resepti-episodi tuli. Muuten olisin varmasti pillittänyt. Soitin Markolle että saa tulla hakemaan. Silloin vielä pokalla. Kun pääsin ulos sairaalasta, kyyneleet mursivat padot.

Kotona
Itkin ja odotin Markoa ulkona. Hyppäsin autoon ja itkin. Marko jo aavisti itkustani, mikä on asian tola. En sanonut vielä mitään, vaikka Marko kysyi, että mikä on. Kun päästiin sisälle, kerroin. "Se on kuollut". Marko halasi ja painoi päänsä olkapäälleni. Hän itki, minä itkin, molempien olkapäät kastuivat. Kun päästiin ensi shokista, kerroin lääkkeistä ja ultrasta, samalla itkettiin. Markolla oli kova ikävä, hän ei ollut mukana, hän ei ollut Pikku-Myytä vielä nähnyt eikä kuullut. Saatiin kasattua itsemme ja minä sain itseni lääkittyä 800:lla buranalla, että päästiin lähtemään maitokauppaan ja apteekkiin. Hämeenkadun valot toivat lohtua meidän särkyneisiin sydämmiin, oli ihana kävellä kullan kanssa käsikädessä kohti apteekkia. Panacodit laukussa lähdettiin kotia kohti. Itkettiin urakalla lisää. Laitoin anopille tekstiviestiä, ettei tarvitse yksin meidän olla. Viestiteltiin siinä muutamat viestit ja soitettiinkin. Marko vielä illalla pelotteli, että kyllä hän taitaa mennä puoleksi päiväksi töihin. Vastustin ajatusta, siksi oikeastaan anopille viestitin että tao poikas kaaliin järki, ettei minua saa yksin jättää. Käytimme Ronin yöpissalla. Olin jo silloin kirjoittanut äitin ja isän kirjassa olevan muistovirkkeen. Sanoin Markolle, että toivon Myyn antavan myös hänelle jonkun enkeli-jäähyväisviestin. Tihruttelimme samalla kyyneliä, tämän lapsen kanssa kaikki on nyt mahdotonta. Vasta kahden aikoihin rauhoituttiin nukkumaan.

Klo 5.30, KIPU
Kipu alkoi. Nousin ylös pissalle. Ruskea vuoto oli muuttunut verenpunaiseksi, niukkaa silti. Nappasin yhden panacodin ja menin sänkyyn odottamaan vaikutusta. Kipu häiritsi 2-5min välein kestäen kymmenisen senkuntia. Pyöriskelin ja potkin, sietokyky oli alentunut, koska kipua oli kestetty jo maanantaista asti. Yritin nukkua, pikkuiseksi aikaa sainkin, kun panacod saavutti vaikuttamisensa huipun, joka oikeastaan laantui samoin tein.
Klo 7.00, LÄÄKKEET
Heräsin kun panacod lopetti kunnon vaikutuksensa. Vessaan. Verta tuli niin vähän, jotta pillerit pystyi tunkea emättimeen. Kaikki neljä, yksitellen. Takaisin pötkölle. Kiemurtelin, lääkkeet alkoivat todella äkkiä vaikuttamaan. Supistukset voimistuivat ja kivut kestivät jo puoli minuuttia kahdenminuutin välein. Herätin Markon, että aikooko hän mennä töihin. Jos hän menee töihin niin hänen on käytettävä Rontti pissillä. Olin häntä jo hyvin valvottanut potkimisella ja kiemurtelulla, päätyi siihen, ettei mene töihin. Pyysin Markoa tuomaan minulle toisen panacodin ja omenamehua.Olin onnellinen siitä. Enää ei saanut unta, kivut olivat niin kamalat.
Kellon ajoista ei enää tietoa, KESKENMENO!
Olin saanut hetkeksi nukahdetuksi. Heräsin kun kivut kovenivat. Marko lähti käyttämään joskus yhdeksän tietämillä Ronia ulkona. Raahauduin vessaan. Yksi tabletti tuli pihalle, laitoin sen takaisin. Kunnon vuoto ei ollut vielä alkanut. Panacodin haittavaikutukset hyökkäsivät päälle. Pää oli sekaisin, pahaolo, mutta kivut jatkuivat. Jäin vessan lattialle sätkimään ja potkimaan. Huusin tuskasta, rukoilin: "Ottakaa se pois, ihan miten tahansa muuten, mutta ei näin!" Hätäännyin kun Marko lähti ja jätti minut yksin. Hiki nousi vessan lattialla maatessa pintaan. Kylmä lattia kuitenkin tuntui mahdottoman hyvältä niissä tuskissa. Tuli kylmä. Kun Marko tuli takaisin sain voimani takaisin, että saisin puettua jotain päälleni. Pyörin sängyssä, nukahdinkin. Heräsin, keksin, että ponnistamalla supistukset helpottavat, ja minähän ponnistin muutaman kerran. Tunsin kun ensimmäiset tavarat lähtivät ulos. Menin vessaan. Rätissä pikkutippa verta ja joku keltainen klimppi. Päästin mitä mahottoman kokoisen hyytymän pyttyyn ja katsoin klimppiä tarkemmin. Se olikin MYY!!!
PikkuMyy
Laitoin Myyn vessapaperin palalle. Tutkiskelin häntä, koskettelin vaihtaakseen hänen asentoa. Silmät olivat kovat pallot, kuin nuppineulan päät neulatyynyllä. Sillä oli pienet käsivarret ja kyynärtaipeet ja pienet räpylät joista näki pienet kehittyvät sormet. Sillä oli pienet jalat, joista näki muutaman varpaan olevan kehittymässä. Hyvin heikosti, mutta varmasti näki myös jo kasvojen piirteitä. Silmämääräisesti koko vastasi ultrassa mitattua. Hän oli eloton ja löysä, mutta silti kaunis, keltainen limppi, josta näki että hän on ihmisen alkio. Kuljin paperin kanssa Markoa kohti, Marko lueskeli netistä keskenmeno-kertomuksia kyyneleet pitkin poskia. Kysyin: "Haluatko nähdä Myyn". Mitään hän ei sanonut, mutta laitoin paperin silti hänen eteen. Hän näki Myyn ensimmäisen kerran, mutta myös viimeisen. Mietimme, minne hänet laittaisimme. Asettelimme hänet hetkeksi pakastimen päälle, josta häntä pystyi katsomaan aina välillä. Otin kolmannen Panacodin, ja menimme sängylle, itkimme yhdessä. Kivut jatkuivat edelleen yhtä tiheänä ja voimakkaina. Nukahdin joskus yhdeltätoista...
Klo 12.15, Puhelin soi
Anoppi soitti ruokapaussiltansa ja kysyi miten menee. Kerroin Myystä, ja että Marko oli jäänyt minun tueksi ja vahdiksi. Mietittiin, ettei Myytä raaski laittaa roskiin saatika vetää pytystä alas, koska se oli jo tullut nätisti ulos rättiin. Hautapaikka sille keksittiinkin. Myy viedään viikonloppuna mummulle (eli anopille) ja haudataan omenapuun juurelle. Anoppi lupasi vielä istuttaa haudalle krookuksia, kevään ensikukkia toukokuun vauvalle. Myytä ei tarvitse haudata outoon maahan, vaan hän pääsee paikkaan, jossa on aina joku läheinen hänen untaan vahtimassa. Tämä helpotti kovasti. Marko oli minun ollessa untenmailla löytänyt Myylle arkun, pieni maatuska, jonka hän oli tuonut firmalta. Niitä käytetään oikeasti paketteina, en nyt vain muista minkä tuotteen kanssa. Leikasin Myyn paperin kanssa sydämen muodoon, ja toiset puhtaalta kulmalta. Laitoimme sydämet vastakkain Myyn päälle, ja suljimme hänet maatuskaan. Soitin neuvolaan ja kerroin miten asiat ovat. Hän lupasi, että saa soittaa asian tiimoilta heille, niin kyllä minulle apua ja tukea löytyy. On vain haettava lisää sairaslomaa sunnuntaille päivystyksen puolelta. Otin 400mg buranaa ja omenamehua, ruokahalua ei vielä siinä vaiheessa ollut. Nukuin yhdestä kolmeen.

Kokemukset
Fyysisesti oli rankka kokemus. Kivut olivat sietämättömän kovat ja parasetamoli ei ole koskaan ollut minulle mikään paras lääke. Kodeiini kyllä helpotti, mutta pönttö- ja lääkehuuruinen-olo eivät mitään herkkua olleet. Vasta kun buranan otin kahdentoista jälkeen alkoi kunnolla helpottamaan. Suosittelisin kaikille, että ottakaa vielä sitä ibuprofeiinia mukaan. Parasetamoli ja ibuprofeiini ovat kuitenkin kaksi erilailla toimivaa kipulääkettä, joten niitä voi ottaa yhtäaikaakin. Kodeiinista vaan en tiedä, miten se buranan kanssa vaikuttaa... Vuosin runsaasti, hyytymiä tuli pitkälle iltapäivään. Vaihdoin siteen 7 kertaa, kaikki aina täysiä. Tunnissa tuli side aina täyteen. Kolmen jälkeen vuoto helpotti vähitellen samoin buranan tuoma kivunlievitys. Nytkin vuotaa jonkun verran ja pieniä hyytymiä tipahtelee, mutta sehän on normaalia (keskenmenossa tuntuu kaikki olevan vain normaalia). Suru ja ikävä helpottuvat vähitellen, varsinkin kun pääsee kunnolla takaisin elämään kiinni. Päivystyksessä istuminen lauantaina ja sunnuntaina eivät tuntuneet kovinkaan hyviltä, koska lapsia sinne tuli jatkuvasti. Väkisin tulee ajatus, että minulta on otettu palveluiden-käyntikortti pois. Onneksi sunnuntain odotukseen äiti laittoi taisteluenkelit matkaan ja pääsin hakemaan sen sairasloman, ja pääsin vielä Markon kanssa asuntoesittelyyn! Ilman sitä esittelyä, olisin varmasti vielä enempi maassa kuin nyt. Sain sunnuntaina vielä mahdollisuuden päästä ajoissa rakentamaan tulevaisuutta Markon kanssa. Kohde oli koti, sellainen josta Marko ja Johanna voivat saada pesän itselleen jossa kasvattaa poikasiaan.

Olen onnellinen, että olen kertonut blogissani raskaudestani, sitä kautta tieto oli myös miehen sukuun levinnyt. Olen myös onnellinen, että luotin tämän tiedon myös työtovereitteni haltuun. On helpompi mennä nyt töihin, koska siellä tiedetään, mikä minua "riivaa". Kerroin lauantaina vihdoinkin omalle äitilleni. Ajattelin kertoa sitten kun tiedän kaiken olevan kunnossa. Äiti tuki hienosti, piti jalat maassa ja kannusti tavanomaisesti että kaikella on tarkoitus vaikka emme sitä heti ymmärräkkään. Ehkä tämä oli viesti siitä, että on oltava valmiimpi seuraavaan. Ja äiti myös kertoi, että hän jo kovasti toivoo, milloin hän pääsee lykkimään lastenrattaita. On jo odotellut muutaman vuoden jopa! Tästä tulin todella onnelliseksi. Seuraava raskaus on odotettu niin minun kuin Markonkin suvussa!

Minulla on ihana mies, johon rakastuin raskauden myötä toisella tavalla. Hänestä tulee minun lasteni isä, se on konkretisoitunut. Ennen minua hävetti ajatus siitä, että järjestettäisi kirkkohäät, koska minun suku ei ole välttämättä sille ajatukselle vielä kypsä. Nyt minä ajattelen, että kirkkohäät järjestetään, koska meitä ei voi enää mikään erottaa, ei edes sukulaisten erimielisyydet. Olemme voimistuneet rakkaudessa ja kasvaneet toisiimme vahvemmin kiinni. Tämä oli yhteinen suru-kokemus, jouduimme luopumaan omasta lapsesta. Rakastan miestäni enemmän, joka päivä ja yhä enemmän. Jopa on tullut mieleen, että voisi jopa alkaa tekemään sormuksista ikkunakauppoja. Eteenpäin mennään, yhdessä.

Apua...

2007-11-10T18:14:00.000+02:00

En mene sunnuntaina töihin. Kävin työpaikalla järjestämässä asian ja kertomassa, mitä minulle on tapahtunut. On sitten helpompi mennä, kun toverit tietävät, mistä kenkä puristaa.

Tortaina pääsi ensiapuun ilman jonotusta. Silloin sisälläni oli vielä toukka. Tänään kun olisin hakenut viimeisen avun itselleni, oli se täysin tavoittelemattomissa. Tulin jo klo 16 odottamaan vuoroani, mutta väkeä tuli aina vain lisää. Yhtä sairasloma päivää olisin tahtonut, mutta sitä en voinnut saada, koska en ollut vatsataudissa enkä flunssassa, vaan silloin on mentävä lääkäriltä pyytämään lappua. En ollut enää mitään, kun sisäni on tyhjä...

Kirjoitettu 8-9.11.2007 äitin ja isin kirjaan

2007-11-10T00:30:00.000+02:00

5.11 maanantaina ilmoitit kivulla. 6.11 tiistaina aloit vuotaan ja kipuileen. 7.11 keskiviikkona kipu ja vuoto jatkuivat, mutta lääkäri löysi 150:n pulssin. Tänään torstaina ultrasimme sinut, olit kuollut jo viikolla 8. Olit kaunis, näin sinut ensimmäisen kerran. Pieni sydämen sykkeesi keskiviikkona oli hyvästisi meille. Olit jo kuollut, annoit äitillesi ja isällesi maailman kauneimman lahjan: enkelisydämesi sykkeen. Olet meille edelleen rakas, olet aina meidän ensimmäinen. Pysyt luonamme ainiaan. Rakastamme sinua. Nuku rauhasa nurmi-lintu, olen onnellinen, että nukahdit parhaimmalle petille; äitisi ja isäsi sydämmiin, äitisi kohdussa...

Jatkan reportaasia keskenmenosta yöunien jälkeen...

Pulssi 150, ja se ei ollut minun!

2007-11-07T13:15:00.001+02:00

Tänään oli neuvola-lääkäri. Aamulla kiireessä yritin neuvola-korttia etsiä, mutta nyt se on jossakin tuhannen piilossa tämän rakennussotkun seassa. Neuvolaan ilman korttia, ja näköjään se ei ollut mikään paha juttu, parempi että tuli itse vain paikalle.
Terkalla oli harjoittelija mukana, oikein ihana kun opiskelija ohjasi ja opasti huoneisiin ja teki perusmittaukset. Opiskelijat ovat sitten ihania, ainakin nämä tytöt jotka sielä olivat. Mukavaa kommenttia sai opiskelijalta, että tupakin voi korvata vaikka tikkarilla, ja se on totta. Pissa stiksattu ja kaikki ok edelleen, vaikka vähän epäilin, että saattaisi ollakkin sokeria seassa.Käytiin lyhyesti kuulumiset lävitte, ja sitten lekurille. Ihana lämminkätinen lääkäri oli opiskelijan kanssa vastassa. Onnittelujen jälkeen käytiin hommiin, kuulumiset ja voinnit. Eilen alkoi olla hiukan rusahtavaa vuotoa, sisätutkimuksessa kuitenkin katsottiin, että ei se tule ainakaan kohdusta. Alakerta oli kaikin puolin kunnossa, kohtu myös. Tultiin siihen tulokseen, että hormonalliset muutokset vaikuttavat tällähetkellä limakalvoihin, että siitä voi tämä rusahtava vuoto sitten johtua. Ainakin itse uskon näin, koska niistäessä tulee enempi verta mitä flunssan aikana yhteensä. Limakalvoilta siis pääsee tihuttamaan verta.

Sitten se ihanin juttu. Yritettiin kuunnella doplerilla sydänääniä. Lääkäri jo valmiiksi sanoi, että todennäköisesti ei mitään kuulu, mutta ensi viikolla voi sitten näkyäkkin kun pääsee ultraan. Ei kuulunut paljoa mitään, mutta lääkäri kerkesi nähdä pienen hetken pulssin, joka oli 150. Tokaisi, ettei se ainakaan minun ole. Voi että, se pieni purina mikä siitä laitteesta kuului oli juuri se hetkellinen 150:n pulssi. Sielä on joku, se voi hyvin, sillä on jo sydän joka lyö!!! Sielä on ihminen, minun ihana pienokainen! Tekisi mieli jo kertoa äidille, mutta minä kerron mielummin sitten kasvotusten enkä puhelimitse, tai sitten laitan ultrakuvan postikorttina "Terveisiä masusta". Voi että, olen niin onnellinen. Vielä kun pääsee ukon korvaan kiljumaan kuinka onnellinen olen niin ehkä sitten helpottaa.

Kävin sitten onnittelemassa itseäni pienellä shoppailu kierroksella. Kävin ostamassa isille isäinpäivälahjaksi sukkia, samoiten itselle 7 paria. Sitten kangaskaupassa päästin onneni irti. Ostin pienen palan Finding Nemo-fleeceä, josta saisi nätin myssyn ja vaunuun makuupussin, tai sitten torkkupeiton pienelle. Itselle ostin myös fleeceä, josta saisi kivat olohousut, sekä housukangasta josta voisi odotushousut tehdä. Eli siis vyötäröön tehdä sellainen tarra kiinnitys, että sen saisi istuvaksi oli maha minkä kokoinen tahansa. Pitää Kannuksessa käydä kaivamassa äitin käsityölehdet, niissä muutamasta vuosikerrasta löytyy varmasti kaava kuin kaava. Olohousut saa äiti tehdä minulle joululahjaksi, se onkin jo sovittu juttu.

Raskaus on ehdottomasti ihaninta aikaa naisen elämäsä!!

Hymyilevä sammakko

2007-11-06T18:55:00.001+02:00

Chrysler Neon

2007-11-06T18:48:00.001+02:00

Tässä meidän perheen uusi rahasyöppö, automaagi Chrysler Neon vm. -98. Kelpo peli, mukava ajettava. Enää ku sais pupun pois pöksyistä niin hyvä tulee. Tuli jo ajettua pikku pätkä ja jännitti ihan mahottomasti. Yks risteys tuli ajettua päin liikennesääntöjä eli päin persettä, kukaan ei loukkaantunut eikä mitään muuta siitä seurannu. Vähän itelle pahamieli vain. Ihanaa kyytiä sillä tulee. Mukavampi se on ajaa kuin tojota, fordi vai volkkari! Noh, eiköhän se trauma joku päivä taltu, eikä vauhti enää pelota.

Ensimmäinen hankinta

2007-10-29T12:46:00.000+02:00

Vauva-lehden tilaus-lahjana tuli kaunis sininen kantoliina. Vaikuttaa olevan erittäin tukevaa kangasta. Kokeilin sitä jo vähän kieputella ympärille. Vakuutuin siitä, että tämä taitaapi olla parasta mitä vauvalle voi tarjota. Kuvitteli sitä nyyttiä siihen rinnanpäälle, ja ihanasti kantoliina tuo halaavaa puristusta. Yhdessä kapalossa vauvan kanssa <3<3<3 Voiko parempaa enää olla?

Talviaika

2007-10-28T09:30:00.000+02:00

Ihana aamu. Heräsin pirteänä aamuun, huomatakseni että kelloja ollaan siirretty tunti taakse päin. Tuntuu kuin olisi aamulle varkain saanut lisää aikaa. Stressi lieventyy moisesta :) Iltavuoroon joutuu tänään menemään vielä.

Housut painavat tympeästi alavatsaa. Lisää nipistelyä. Pitäisi kohta ostaa uusia housuja, että olisi mukavampi olla tämän masun kanssa. Kyykistelyt saa aikaan tuota nipistelyä myös. Maha-asukki kasvaa, ja ainakin itsestä tuntuu, että hän voi hyvin, vaikka flunssassa olinkin. Marko on ihan sata varma sen olevan tyttö, minä pikkusen epäilen vielä, että kumpi siitä nyt tulee. Ruokahalu on ainakin mulla kasvanut, nälkä tulee heti ku vatsalaukku työntää edellisen ruoan eteenpäin. Eihän se nyt näin paljon energiaa voi vaatia? Odotan kovasti, että näen kullanmurun ensimmäistä kertaa, siihenkään ei enää kovinkaan kauaa mene.