Kristalli kasvaa huimaa vauhtia. Onkohan sillä kasvukipuja vai mikä ihme sitä petissä kätisyttää. Hän tahtoisi vain nukkua olkapäällä tai nänni suussa. Noh, en valita, kantoliinassa nukkuu kuin tukki ja samalla minulla on kädet vapaana tehdä asioita. Eikä toinen edes välitä vaikka kolisuttelen. Petiin jos pistän niin pitää olla hipi hiiren hilijaa.

Yöllä taas heräiltiin 2 h välein syömään. Se on nyt parina yönä tehnyt sillä tavalla. Luulen tosiaan, että se tekee ruokatilausta ja kasvaa kovaa kyytiä. Pidettiin yksi päivä tissikoulua kun neitin imuote alkoi raastamaan pahasti nännejä ja muutenkin joka syötöllä piti saada molemmista rinnoista. Nyt kelepaa yksi tissi kerralla, jota hän vartin verran lutkuttaa, sitte nukkuu parisen tuntia. Paitsi siitä ajasta puoli tuntia pitää kiikuttaa kiikkutuolissa että pierut ja röyhyt lähtee liikenteeseen. Viime yönä vain tämä kiikuttelu ei tahtonut helepottaa, vaan 5 min välein heräsi kipristelemään jotain, ja se jokin ei ollut pierua eikä puklua. Veikkaan että kasvukipuja se potkuttelee.

Neuvolassa käytiin viime viikon torstaina ja Kristan sen hetkiset mitat olivat:

Paino: 3136g
Pituus: 48,8cm
Pipo: 34,5 cm

Kahdessa viikossa on Krista venähtänyt 3cm! Pää levinny sentin ja painoa tullut kotiin lähdön jälkeen 351 g. Ei hullummin.

Ei, en pidä edelleenkään Kristaa vaikeana. Helppoahan tämä on, vaikka välihin ketuttaakin. Kaikkeen on aina jokin syy, siksipä Kristan tunteisiin on vastattava, oli se sitten mitä tahansa. Ilman perusteluita sei itke. Minun on vain huomattava, mitä hän tarkoittaa. Laitoksella se on helppo, kun ei se itke kuin nälkää ja nukahtuu syönnin päälle. Nyt hällä on jo monia muitakin asioita, kuten kostea vaippa, huomiota hoo, ruokaa, väsyttää, kuuma, kylymä, pierettää ja pukluttaa. Ja koko ajan tulee uusia vaateita, ja minun on kehitettävä uusia temppuja hänen tarpeiden tyydyttämiseksi.

Nyt otin kantoliinan käyttöön, ja tuossa tuo tyttö nukkuu kuin tukki. Ei minkäänlaista äherrystä mistään. Sopivasti lämpöä, meteliä ja asento on mukava. Ja minulla on kivaa, kivasti itseäkin lämmittää.

Pidin ennen neuvolaa Kristalle tissikoulua imuotteen parantamiseksi. Tuloksena se, että Krista imee nyt tehokkaammin, ja hän tulee kylläiseksi yhdestä rinnasta. Ei tarvitse tarjota molempia rintoja tyhjiksi joka kerta vaan yksi rinta riittää. Riittää maitokin nyt paremmin kun molemmat annetaan omat panoksemme hänen ruokailuihin. Iltaisin vain hirvittää, että piisaako maito kun hällä iskee tisumaratoni, ja sillon pitää molemmat tissit vetää lutaksi asti. Eilen riitti oikein hyvin, kun lähdettiin käymään katsomassa hää-/ristiäispaikkaa, ja hän nukkui sen pari tuntia kaukalossa erinomaisesti - tissit jälleen täydessä latingissa, eikä tarvinnut miettiä lisämaidon antamista =)

Kokonaisuutena menee oikein hyvin.

Pieni ihmeen tekijä

Typy, 3 pv (huomatkaa Annikki-tädin tekemä Totoro-myssy)

Typy, 5 pv

Typy, 1 vk

On taas vähän rauhallista ja galleria saatu luettua aisoihin, joten vihdoinkin aika päivittää vähän meidän kuulumisia.

Eilen käytiin neuvolassa ekaa kertaa. Ei saatu kotikäyntiä, mutta kyllä neuvolassa käyminen sopi oikein hyvin meille.

Painoa tullut tytölle hyvin. Paino noussut 5 pv:n aikana 135g, eli enää 60g niin olemme saavuttaneet syntymäpainon. Tyttö saavuttanut myös hurjan 47cm:n pituuden. Tytöllä oli muutenkin esitys päällä ja näytti kuinka hyvin kannattelee päätänsä, yrittää laittaa töppöstä toisen eteen ja ryömintää. Todella jäntevä oli jo syntyessään. Hienosti "katselee", vaikka ei mitään taida oikein näkyä vielä. Saadaan nukkua 5h unia yöllä, kerta tytöllä se pitkä uni tulee silloin yölle ja päivällä jaksaa hyvin seurustella. Painonsa puolesta 4h syöttövälit eivät ole pakollisia, mutta 5h viimeistään syöttö. Ja sehän passaa

Keskiviikkona käytiin ekan kerran kylvyssäkin ja tyttö nautti suunnattomasti!

Tiistaina irtosi napatynkä. Ja paskoi pitkin seiniä ku oltiin lavuaarilla valmistautumassa pyllyn pesuun.

Kätensäkin ristiin, tämä tyty saa.

Ensimmäinen yö oli kenkkuraa. Tytöllä väänti vähän mahaa ja torkkui aina 2h kerrallaan. Ja toki vierastusta oli vähän ilmassa kun peti oli toisen tuntuinen kuin sairaalassa. Seuraavana yönä nukuttiin jo paremmin, ja nyt ei herätä kuin kerran aamuyöllä syömään. Ollaan kuitenkin iltaihmisiä, ja vasta 12 jälkeen mennään yleensä nukkumaan joten klo 12 lopetetaan syöminen ja herätään 4-5 aikaan syömään. Luksusta!

Ei siinä, kyllä sen kroppa tietää, että torkuilla tässä elellään. Paleltaa vaikka onkin vaatetta kunnolla päällä. Ei ole kuumeen nousua mutta alilämpöisyyttä kylläkin. Iltapäivästä väsyttää niin kamalasti että miltein tärisyttää se vilu. Ymmärtäähän sen, onhan tässä rättikaupalla vuodettu jo viikon verran, ja torkuttamalla nukuttu. Pitää vain seurata itseä, ettei ala oikeasti kuume nouseen. Synnytyksestä kalvot tulivat repaleisina ulos, joten mahdollista on että riekaleita on jäänyt kohtuun. Ja kyllä niitä valitettavasti on jäänyt. Sairaalassa sain kohtua supistavaa lääkitystä sen johdosta että tulisivat pihalle, mutta kun ei tullut liikuttua ei tullut limpin limppiä koko sairaala aikana. Heti kun kotiin pääsi, alkoi irtoilemaan ja tulla hyytymiä. Olen tosin tyytyväinen, että nyt ne oikeasti tulevat pois, ettei tarvi kaavintaan mennä. Imettäminen pistää supistamaan ja kohtu pääsee pusertamaan retaleet irti. Kohtutulehduksen riski on olemassa, joten täysin kevyin mielin ei tämän vuodon suhteen voi olla.

Ihme on myös tapahtunut. Nyt on myös sisko onnitellut minua vauvan syntymän johdosta. Menihän siihen vain viikko... Surullista, ettei aikuinen ihminen osaa perusasioita kuten kiitos, anteeksi ja onneksi olkoon. Kyllä hän on miehensä sukulaisista kiinnostunut ja puhuu paljon heidän perheenlisäyksistä suurella ylpeydellä, mutta ei voi juhlistaa omaa tädiksi tulemistaan, ei voi onnitella omaa siskon tytärtä... Surullista, erittäin surullista. En ole vihainen tästä asiasta, mutta todella surullinen, ettei hän voinut tulla onnelliseksi omasta tätiytymisestään. Vihdoinkin hällä olisi oma siskon tyttö, josta olla ylpeä ja puhua, mutta ei, hän ei voi olla onnellinen ensimmäisestä ja ainoasta siskon tytöstään.

Lapsia ei tehdä, niitä saadaan! Jokainen uusi elämä on onnittelemisen arvoinen. Kyllä pitäisi hänen koiriensa näyttely saavutuksia onnitella, mutta hänen ei tarvitse onnitella lapsen syntymistä.

Siksi, oikein iso kiitos kaikille, jotka ovat luoneet lämpimiä ajatuksia meidän puoleen ja onnitelleet meitä uuden elämän synnyttämisestä!

Synnytyskertomus

Elikkäs, olisi jonkinmoisen synnytyskertomuksen vuoro. Kuten jo pystyittä päätellä edellisistä teksteistä, synnytys oli hyvällä mallilla käynnistymässä.

Keskiviikkona 5.30 alkoivat harjoitussupistelut ja niitä tuli säännöllisesti 10 min välein koko päivän. Illalla saunan jälkeen, supistelut saivat lisää voimakkuutta ja säännöllisyys pysyi samana. Yö meni huonosti, sain kuitenkin unen päästä kiinni joskus puoli viiden aikaan, ja heräsin seitsemältä voimakkaaseen supistukseen. Supistusten väli tiheentyi 5 min, joten päätin keittää kahvit. Puoli tuntia heräämisestä lorauttelinkin jo lapsivesiä ja herätin ukon aamukahville. Hän luuli että nyt heti lähetään, mutta pitihän se koira ulkoiluttaa, ja ilman aamukahveja en päästä ukkoa lähtemään minnekkään. Supistukset jatkuivat ja pääsimme puoli yhdeksän aikaan lähtemään. Autossa kuitenkin supistusten väli laantui, mutta ei vielä hälyyttävästi. Tunsin, ettei tässä enää meitä kotiin päästetä, kun vettäkin oli mennyt.

Klo 9.15 kirjaiduimme sairaalaan ja pääsimme heti käyrille. Päivystyksessä oli todella hiljaista, ainona sielä makasin sillä hetkellä! Otettiin käyrää, ja tehtiin sisätutkimus. Kaula kadonnut, 4 cm auki. Sain kehut, että jaksoimma odottaa näinkin kauan. 40 min päästä uudelleen käyrille. Sitä odotellessa kävimme kahvittelemassa, mehua ja leipää tulevaan koitokseen kun vielä olo salli syömisen. Supistuksien väli oli laantunut, ja käyrille piirtyi supistus aina kymmenen minuutin sisään. Homma oli kuitenkin edennyt ja olin auennut jo 5 cm.

Pääsimmä synnytyssaliin klo 13 odottelemaan homman etenemistä. Kätilön kanssa höpöttelimmä, ja kovasti olisi jo siinä vaiheessa tarjonnut kipulääkitystä, mutta en kokenut sitä vielä tarpeelliseksi. Käyrää ottelimme siinä, mutta supistuskäyrä ei tahtonut oikein onnistua, ja hommaa vauhditettiin sen johdosta oksitosiini-tipalla klo 14. Piuhat laitettiin alakertaan, että saisin liikkua. Vaikutus oli nopea, supistukset tihenivät ja kipu alkoi olla mieletöntä. Orastava pissahätä ei hommaa parantanut yhtään. Urheasti kävin kuitenkin vessassa näistä pökerryttävistä tuntemuksista huolimatta. Sain lämpimät geelipussit alaselkään, mutta enpä kokenut niistä järin mitään hyötyä. Kipu tuntui hymykuoppien alla, ja sinne ei lämmön vaikutus riittänyt. Otin tipan kaveriksi ilokaasun, ja minun kohdallani se toimi erittäin hyvin. Oikealla tekniikalla siitä sai hyvän hyödyn irti. Tippaa nostettiin, ja supistukset kurjeni. Niistä tuli täysin ennalta-arvaamattomia, ja ne tihenivät ettei oikein välissä saanut levähdettyä. Minun kohdalla päädyttiin kohdunkaulan puudutukseen, koska se toisi helpotuksen välittömästi. Onneksi oli kätilöllä opiskelija mukana. Saivat kyllä pidellä minun jalkoja täysillä, koska selällään makaaminen oli täyttä helvettiä. Inhottavin vaihe koko synnytyksessä oli tämä selällään makaaminen. Puudutteen laittaminen ei sattunut ollenkaan, ja vaikutus oli välitön. Epiduraalin odottelussa ei loppujen lopuksi olisi ollut mitään järkeäkään, koska puudutuksesta ei mennyt kuin tunti kun päästiin jo ponnistamaan. Supistusten kaveriksi tarvitsin kaasua, koska tipan annostus nostettiin täysille, ja supistukset kouri täydellä voimalla (ukon mukaan parhaimmillaan saatiin 130Hgmm voima). Samalla kaasun annostusta nostettiin, mutta sitä ei tarvinnut täysille laittaa.

Klo 17 sain luvan alkaa ponnistamaan. Täydellistä! Muutama supistus oli pistänyt minut muutenkin työntämään, ja lapsivesi suihkusi täydellä paineella. Vauvakin oli jo tulossa, joten hommiin vain. Ehdottomasti helpoin vaihe koko synnytyksessä! Jokainen työntö helpotti oloa aivan mielettömästi. Varsinainen synnyttäminen ei sattunut, mutta kun pitää pakosti täydestä vauhdista alakertaansa asfalttiin viistää, pisti kyllä hymyn hyytymään. Ponnistaminen tuntui hyvältä. Kun pää oli ulkona, kaikki tuntui vain tipahtavan alapäästä. Lopun kropan syntyminen ei tuntunut missään, ja istukan syntymisestä ei ollut minkäänlaista havaintoa. Karjaisin tosi komeasti pari kertaa, se toi voimaa työntöihin. Ei siinä kiljuta tuskasta vaan voimasta. Ponnistusvaihe kesti 20min. Kaunis 9:n pisteen tyttövauva syntyi klo 17.20!

Koko synnytys kesti yhteensä 10,5 tuntia. Olin oikein oppikirja synnyttäjä, joten hyvin helppo synnytys taisi olla kätilöillekkin. Istukka oli täydellinen, ainoastaan vain kalvot olivat repaleiset, jonka vuoksi olimme salissa yhdeksään asti. Sain vasta kahdeksan jälkeen liikkua kun kohtua piti supistuttaa verihyytymien pois saamiseksi, ja mahdollisten kalvoriekaleiden takia. Onneksi määräajassa tilanne rauhoittui, eikä tarvinnut kaavittavaksi lähteä. Olin muutenkin alilämpöinen, ja vauva ei minusta riittävää lämpöä saanut. Rinnalla hän sai syntymän jälkeen olla tunnin, sitten hänet otettiin pesuille ja puntareille. Painon ja alhaisen lämmön vuoksi ottivat vauvasta verensokerit, ja nekin olivat alhaiset. Pakkosyötölle raasu pääsi heti ensimmäisenä, mutta se tuli tarpeeseen ja tulosta saatiin, ettei keskolaan tarvinnut toista viedä. Verensokeria seurattiin yön ajan, ja rintaa piti antaa säännöllisesti. Oli tyttö sen verran hyvin saanut pisaroita, ettei verensokeri lähtenyt laskemaan.

Tyttö syntyi rv 39+6, torstaina 29.1.2009 klo 17.20. Paino 2985g ja pituutta 46 cm, pipo 33,5cm

Tässä uutta arkea opetellessa. Pikkuinen nukkuu, samoin rakkaanikin, jolla on ollut yhtä huonot yöt kuin minullakin. Minäkin tästä menen hetkeksi torkuille.

Palataan asiaan =)

Hei

Olen Krista, 6h ikäinen

Kaikista parhainta olla istuallaan

Juu, täälä sitä kukutaan ja kärvistellään näissä kivuliaissa suppareissa. 10 min välein tulevat, ja ovat sen verran kipeitä, ettei niiden yli pysty nukkumaan. Kaikista parhaimmat kivunsieto -konstit löytyivät kiikkutuolista ja tästä atk-tuolista, sekä tottakai seisaallaan. Ei kannata makoilla, suppari sattuu, mutta myös alkaa tekemään pahaa makuulta. Seistessä ja tuolilla istuessa persiin heiluttelu onnistuu parhaiten. Ja pitää muistaa hengittää. Kiikuttelu tekee hyvää kaikin puolin tässä tilanteessa. Nukkuminen ei vain tahdo onnistua kovinkaan hyvin istuvassa asennossa.

Kyllä tämä tästä vielä etenee, toivottavasti!

Oisko viimoset neuvola kuulumiset näin paksuna

Elikkäs neuvolassa käyty. Ei muuta kuin odotellaan lähtöä. Pikkuinen oli vaihteen vuoksi uninen, mutta heräsi kuitenkin kun doplerilla saatiin sydänäänet kunnolla kuuluviin.

Viikot: 39+5
Pissi: puhdas
RR: 127/78
Paino: 69.8 (+350g/vk)
Sf: 35 (34 viimeksi)
Syke: 135-140
Liikkeet: ++
Raivo tarjonta

Pää kiinnittynyt. Nyt vain odotellaan ja katsotaan mihin tämä ilta tästä etenee. Limatulppa irtosi nyt jonkin aikaa sitte. Kameran akku latauksilla ja kassi pakattu. Vetäisempä pienet tirsat vielä kun nämä supparit ovat siedettäviä. Neuvolan terkka kehoitti ottamaan vaan kaikki perinteiset konstit käyttöön, että saapi tämän synnytyksen oikeasti käyntiin.

Supistelu jatkunut nyt koko aamupäivän :) Säännöllisesti 10 min välein supistaa. Eivät vaan enää ole niin kivuliaita ku käytti koiran ulkona. Ehdin jo huolestua, että liikkuuko tuo mukula tuola, mutta kyllä vain sitä aletaan jo heräillä päivään. Tunkaisis nyt kunnolla kanavat auki ni saatais vielä tammikuun puolella tavata <3